Kohtuullinen määrä fluoria juomavedessä auttaa kiistattomasti karieksen ehkäisyssä, mutta fluoripitoisen veden vaikutuksista luustoon on keskusteltu jo vuosikymmeniä. Fluori hakeutuu luuhun ja noin puolet saadusta fluorista kerääntyy luustoon eliniän aikana. Isot fluoriannokset voivat vaikuttaa luusolujen toimintaan ja luuston rakenteeseen.
Tuore ruotsalaistutkimus selvitti fluoripitoiselle juomavedelle altistumisen ja lonkkamurtumien yhteyttä vertailemalla asuinkunnan juomaveden fluoripitoisuutta, kansallista potilastietorekisteriä (Swedish National Inpatient Register) ja kuolinsyytietoja. Tutkimuksessa oli mukana 473 277 henkilöä, jotka olivat syntyneet 1.1.1900–31.12.1919 ja asuneet samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Fluoria oli saatu juomavedestä jatkuvasti, paikkakunnasta riippuen <0,42–2,1 mg/pv, kun oletettu kulutus oli 1,4 litraa vettä päivässä. Yli 60 000 lonkkamurtumasta (1964–2006) 97 prosenttia tapahtui yli 65-vuotiaille ja kaksi kertaa useammin naisille kuin miehille.
Tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä jatkuvan fluoripitoisen veden käytön ja lonkkamurtumien esiintyvyyden välillä. Yhteyttä ei löytynyt myöskään rajattaessa aineistoa kaatumisen tai matalalta putoamisen seurauksena tapahtuneisiin lonkkamurtumiin. Tutkijoiden mukaan onkin epätodennäköistä, että pitkäaikainen fluoripitoiselle juomavedelle altistuminen vaikuttaisi merkittävästi lonkkamurtumariskiin.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 4/2014
Lähde: Näsman P, Ekstrand J, Granath F, Ekbom A, Fored CM. Estimated drinking water fluoride exposure and risk of hip fracture: A cohort study. J Dent Res 2013; 92: 1029–34.