Hampaiden valkaisussa käytetyt aineet ovat vetyperoksidi ja vetyperoksidiksi hajoava karbamidiperoksidi. 10 % karbamidiperoksidi vastaa valkaisuteholtaan 3 % vetyperoksidia, toteaa EHL Antti Niskanen.
Perushoidon tulee olla tehty ennen valkaisua, eikä potilaalla saa olla aktiivista ien- tai limakalvosairautta. Raskaus ja imetys ovat niin ikään vasta-aiheita valkaisuhoidolle. Valmistajat eivät suosittele valkaisua tehtäväksi alle 13-vuotiaille, mutta Niskanen pitäisi ikärajan korkeampana eikä valkaise alle 18-vuotiaiden hampaita kuin poikkeustilanteessa ja silloinkin vanhempien luvalla. Nuorilla pulpaontelo on vielä laaja ja valkaisuaine kulkeutuu helposti dentiinitubuluksia myöden pulpaan saakka. Pakko-oireiset potilaat voivat myös olla kontraindisoituja hoidolle, jos epäillään, että hampaiden valkaisutarve ei ole hampaiden väriin korreloiva.
Sopivaa valkaisumenetelmää valittaessa arvioidaan, tarvitsevatko kaikki hampaat valkaisua vai vain yksittäiset hampaat tai korjataanko hampaistossa muutakin, vaikkapa protetiikan keinoin. Esimerkiksi vähäisen asentovirheen korjaus voidaan tehdä muovia kerrostamalla, eikä valkaisua välttämättä tarvitakaan. Valkaisu ei muuta täytteiden tai kruunujen perusväriä, vaikka pinnalliset värjäymät saadaankin poistettua.
Kotivalkaisu tapahtuu hitaammin: hoitojakso kestää noin 2–4 viikkoa. Potilas voi itse määrittää mielestään sopivan värinmuutoksen. Kotivalkaisua varten valmistetaan henkilökohtaiset valkaisulusikat, jotka jäävät potilaalle mahdollista ylläpitovalkaisua varten. Henkilökohtaisten lusikoiden etu on, että valkaisuainetta saadaan annosteltua riittävän vähän ja se saadaan vietyä oikeaan paikkaan. Kotivalkaisu suositellaan tehtäväksi päivällä, noin 2–3 tuntia kerrallaan, 1–2 kertaa päivässä. Yökäytössä valkaisuaine sekoittuu sylkeen ja sitä niellään enemmän kuin päiväkäytössä. Kotivalkaisussa käytettävä aine on yleensä 10–20 % karbamidiperoksidi. Värjääviä ruoka- ja nautintoaineita sekä tupakkatuotteita tulee välttää koko valkaisun ajan sekä vielä 48 tuntia sen jälkeen.
Vastaanottovalkaisussa käytetään useimmiten 20–40-prosenttista vetyperoksidigeeliä. Vastaanottovalkaisussa ikenet suojataan kumimaisella aineella. Tutkimusnäyttö valkaisun tehostamisesta valolla tai laserilla on ristiriitaista. Valkaisuaine jatkaa vaikuttamistaan hampaan sisässä myös potilaan lähdettyä vastaanotolta.
Oikein käytettyinä valkaisuaineet ovat turvallisia. Yleisin haittavaikutus on hampaiden vihlonta, jota esiintyy 18–78 %:lla. Vihlonta aiheutuu mm. hampaan pinnan kuivumisesta ja dentiinitubulusten aukeamisesta. Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat ienten ja limakalvojen vaaleneminen ja kurkun käheys. Haittavaikutukset ovat yleensä ohimeneviä. Jos potilaalla on ienvetäymiä, ei hänelle suositella kotivalkaisua, koska juuripinnan valkaisu voi aiheuttaa resorptiota. Vastaanotolla vetäymäkohdat saadaan suojattua valkaisuaineelta.
Lopulliset restauroinnit kannattaa tehdä aikaisintaan 2 viikkoa valkaisun jälkeen. Valkaisun jälkeen väri palautuu aina 1–2 astetta, joten hampaiden väri ehtii tasoittua ennen restaurointia. Myös muovi sidostuu valkaistuun hampaaseen paremmin muutaman viikon jälkeen.
Ani Lakoma, Apollonia
Lähde: EHL Antti Niskasen luento ”Hampaiden valkaisu. Riittävä hoito vai preproteettinen toimenpide?” Hammaslääkäripäivillä 18.11.2011.