Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että hampaiston epäfysiologinen kuluminen on lisääntynyt etenkin lapsilla ja nuorilla. Suurimmaksi syylliseksi dosentti Sára Karjalainen nimeää happamat juomat. Hammaslääkärin tulee tarkkailla entistä tarkemmin lasten ja nuorten hampaiden kulumia, jotta ongelmasta saadaan kiinni ajoissa.
Kuluneen vuosikymmenen aikana tehdyt tutkimukset osoittavat, että lasten ja nuorten hampaita uhkaa karieksen lisäksi lisääntyvässä määrin eroosio. Englannissa tehtyjen tutkimusten mukaan hampaiden kulumista nähdään varhaisnuorilla jopa seitsemän kertaa useammin kuin aikuisilla, totesi Karjalainen kulumisen etiologiaa, epidemiologiaa ja ehkäisyä käsittelevällä luennollaan Hammaslääkäripäivillä.
Kiillettä liuottavat sisäiset ja ulkoiset hapot. Sylki ja hampaan haponsietokyky toimivat tasapainottajina ja puskureina. Sisäisenä liuottimena toimii mahaneste, jonka voi nostaa suuhun esimerkiksi refluksitauti, oksentelu, mahalaukun paine tai jokin neurologien sairaus. Ulkoisina uhkina ovat muun muassa syljen eritystä vähentävät lääkkeet, karkean ruuan lisääntynyt kulutus, kasvisravinto, purennallinen ylikuormitus sekä liian voimakas hampaiden harjaus ja hiovat hammastahnat. Kaikkein suurimpana hampaiden kulumista lisäävänä tekijänä pidetään kuitenkin happamien nesteiden kuten mehujen, hedelmäpuristeiden ja energiajuomien lisääntynyttä kulutusta.
Ongelmallista on, etteivät nuoret eivätkä heidän vanhempansa yleensä huomaa hampaiden kulumista ajoissa. Kuluminen tulee hitaasti näkyviin ja hoitoon tullaan usein vasta muutosten ollessa jo pitkällä. Hammaslääkärin tulisikin kiinnittää tarkastuksissa erityistä huomiota alkaviin eroosion merkkeihin: Ovatko kiilteen aaltoilevat juovat hävinneet? Onko hampaan pinnan väri muuttunut silkinhohtoiseksi? Onko hampaan pinnanmuodoissa muutoksia kuten kuoppia? Eroosiosta puhutaan, kun yhden tai useamman yläetuhampaan ja neljän tai useamman muun hampaan kiille on vaurioitunut.
Ehkäisyssä paras keino on säännölliset hammastarkastukset ja varhaisiin eroosiomerkkeihin puuttuminen ajoissa. Pysäytyshoito perustuu kuluttavien tekijöiden minimointiin. Kolmen päivän ravintopäiväkirja ja huolellinen ravintoanalyysi paljastavat usein hampaille haitalliset ravintotottumukset. Potilaan harjaustottumusten tarkistaminen ja opastaminen sekä oikeanlaisen eroosiota jarruttavan fluorin valitseminen tukevat omahoitoa. Korjaavaa hoitoa tarvitaan, jos hampaat aristavat, purenta ei toimi, hammas murtuu tai hampaisto on epäesteettinen.
Annika Nissinen, Suomen Hammaslääkärilehti 16/2009