Joskus potilaan sairaus heijastuu suoraan intraoraaliseen statukseen. Potilas saattaa kertoa olevansa terve laajasta lääkityksestä huolimatta. Potilaan terveydentila, lääkitys, elämäntavat, leukaluun laatu ja määrä sekä alueen verenkierto vaikuttavat osseointegraatioon ja implanttihoidon ennusteeseen. EL, EHL, LT Patricia Stoor kertoi lääketieteellisistä ongelmista implanttihoidoissa.
Implanttihoidon absoluuttisia kontraindikaatioita ovat vakavat tapahtumat vajaa 6 kk ennen implantointia, kuten sydäninfarkti tai sydänleikkaus, aivoinfarkti tai endoproteesileikkaus. Vakava maksan tai munuaisten vajaatoiminta on yleensä absoluuttinen kontraindikaatio implanttihoidolle, koska potilaan infektioriski on huomattavasti kasvanut ja vuotoherkkyys on voimakkaasti lisääntynyt. Munuaisten vajaatoiminnassa hoito voidaan tehdä, mutta erittäin harkiten vasta stabiilissa vaiheessa ja yleensä tukihoidolla. Turvallisempaa on tehdä implantointi hemodialyysissä käyvälle potilaalle. Maksan ja munuaisen vajaatoiminnassa on myös muistettava lääkeainekontraindikaatiot vajaatoimintaan liittyen, ja toisaalta tehostetun antibioottilääkityksen tarve.
Elinsiirtopotilaille ei mielellään tehdä implantointia, mutta se ei ole absoluuttinen kontraindikaatio. Herkästi limakalvohaavoja hankaavan proteesin kohdalla voidaan harkita implanttihoitoa, mutta aikaisintaan vuosi elinsiirron jälkeen lääkityksen vakiinnuttua. Elinsiirtopotilaiden implanttihoito tulee tapahtua sairaalaolosuhteissa.
Relatiivinen kontraindikaatio implanttikirurgialle saattaa olla immunosupprimoiva sairaus tai lääkitys. Sytostaattihoito, kortisonihoito ja mm. biologiset reumalääkkeet ovat immunosupprimoivia lääkkeitä. Solusalpaajissa on eroja ja kaikki eivät aiheuta yhtä voimakasta neutropeniaa. Potilaalle, jolla aloitetaan sytostaattihoito, implantti ei ole infektiofokus ilman peri-implantiittia. Hetkellistä sytostaattihoitoa syöpätautiin saaville potilaille voidaan tehdä implanttihoitoa, mutta aikaisintaan 2 kk hoidon lopettamisen jälkeen, kun neutrofiilien taso on normalisoitunut. Metotreksaattilääkityksellä olevien reumaatikkojen lääkityksen voi yleensä tauottaa hoidon ajaksi. Yleisesti sytostaattihoitopotilaiden kohdalla pitää aina selvittää neutrofiilien määrä ennen veristä toimenpidettä. Jos määrä on alle 2,0 E9/l, ei suositella tehtäväksi mitään elektiivisiä toimenpiteitä.
Osteoporoosi leukojen alueella ei välttämättä ole suora kontraindikaatio implantoinnille, mutta iv-bisfosfonaattihoito on siihen liittyvän osteonekroosiriskin vuoksi. Pitkäaikainen kortisonihoito aiheuttaa potilaalle osteoporoottisia muutoksia leukaluuhun. Osteonekroosi ja osteomyeliitti sekä selkeä osteoradionekroosi ovat implanttihoidon kontraindikaatioita. Osteonekroosi voi syntyä bisfosfonaattihoidon seurauksena, mutta usein taustalla myös tromboosialttiutta. Näille potilaille saattaa tulla myös herkemmin osteomyeliitti. Mikäli suusyöpäpotilaan purennan kuntoutus vaatii implanttikantoista protetiikkaa, kannattaa tarkkaan harkita implantoinnin ajankohtaa. Implantointi ennen sädehoitoa on suositeltavampi vaihtoehto kuin sädehoidon jälkeen. Mikäli tähän kuitenkin joudutaan, voi potilaskohtaisesti harkita hyperbaarisen happihoidon antamista.
Epästabiili diabetes on kontraindikaatio implanttihoidolle. Hoitoa suunniteltaessa pitää selvittää, onko kyseessä I vai II tyypin diabetes ja mikä hoitotasapaino on. Hoitoa on turvallisempaa suunnitella, jos glykoitunut hemoglobiini on alle 8. Glykoituneen hemoglobiinin ollessa yli 8, glukoositasapaino ei ole stabiili, haavan paranemiseen liittyy herkemmin ongelmia ja infektioriski on kasvanut. Epäedullinen glukoositasapaino vaikuttaa myös osteogeneesiin huonontaen luun laatua vaikuttaen osseointegraatioon epäedullisesti.
Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta on ehdoton kontraindikaatio kirurgiselle toimenpiteelle kuten myös hankala hyytymishäiriö, johon korvaushoidon toteuttaminen on todettu sairaala olosuhteissa ongelmalliseksi. Ikä on kontraindikaatio implanttihoitoa suunnitellessa ainoastaan, jos potilas on liian nuori ihminen. Ikääntyessä tapahtuu hampaiden elongoitumista purennasta riippuen, joka on hyvä pitää mielessä esteettisen alueen implantointia suunnitellessa. Tupakointi ja huono suuhygienia on myös huomioitavia riskitekijöitä.
Kati Kyyrö, Apollonia
Lähde: EL, EHL, LT Patricia Stoorin luento ”Lääketieteelliset ongelmat haasteena implanttikirurgiassa” Apollonia Symposiumissa 11.3.2011.