Leukanivelen monimutkaisuus sekä leukanivelvaivojen etiologisten syiden ja niille altistavien tekijöiden runsaus aiheuttaa sen, että hoidossa joudutaan useimmiten tyytymään oireiden helpottamiseen.
Leukanivel on kenties kehon monimutkaisin nivel, jonka ympäröivän kudoksen monimuotoisuus tekee vieläkin kompleksisemmaksi. Normaalisti leukanivel sekä kiertyy että liukuu samanaikaisesti. Leukanivelen välilevy on ohut mutta sitkeä; nivelkuoppa taas on luuosiltaan ohut mutta luja.
– Leukanivelen luontainen kyky adaptoitumiseen ja uudelleenmuotoutumiseen on suuri. Poikkeavalta näyttävä leukanivel saattaa toimia moitteettomasti eikä välttämä ole merkki sairaudesta, toteaa Anders Holmlund.
Kun leukanivelen alueella ilmenee pysyvää tai toistuvaa kipua, oikean hoidon löytämiseksi on tärkeää selvittää, onko ongelma lihas- vai nivelperäinen. Usein tämä ei ole helppoa – varsinkin, kun kyse saattaa olla molemmista.
Yksittäisiä leukanivelperäisiä oireita esiintyy jopa puolella väestöstä. Tavallisimpia ovat leukaniveläänet, leukanivelen tai puremalihasten kipu, alaleuan liikehäiriöt sekä suun avauksen rajoittuneisuus. Pitkittyvien oireiden syynä on useimmiten leukanivelen välilevyn palautuva sijoiltaanmeno. Kliinisesti välilevyn sijoiltaanmeno-ongelma ilmenee yleensä joko kivuliaana resiprokaalisena naksumisena, johon liittyy suun avautumisen rajoittuneisuus, tai sitten kivuliaana, kroonisena leukanivellukkona.
Resiprokaalinen naksunta eli naksahdus sekä leuan avaus- että sulkuliikkeessä kertoo aina siitä, että nivel on yliliikkuva.
– Krooninen leukalukko on degeneratiivinen sairaus ja monimutkaisempi hoitaa kuin resiprokaalinen naksunta. Osa leukanivelsairauksista onkin mekaanista laatua, osa degeneratiivista.
Leukanivelen muodon sekä mahdollisen kuluman selvittämiseksi KKTT-kuvaus on yleensä tarpeen. MRI-kuvausta tarvitaan vain silloin, kun pitää selvittää välilevyn sijainti ja kunto. KKTT-kuvauksella saadaan suljettua pois myös erilaiset hammasperäiset syyt.
Leukanivelvaivoilla on runsaasti erilaisia etiologisia ja altistavia tekijöitä, joiden tarkasta merkityksestä ei ole varmuutta. Trauman lisäksi näitä ovat esim. infektiot, sentraaliset kipumekanismit, geneettiset tekijät, nivelten yleistynyt yliliikkuvuus ja naissukupuoli. Naissukupuoli näyttää altistavan erityisesti krooniselle leukalukolle, sillä siitä kärsivät lähestulkoon pelkästään naiset.
– Voidaankin kysyä, ovatko naiset ylipäätään alttiimpia nivelsairauksille.
Leukaniveloireiden hoidossa optimaalinen ja realistinen hoitotulos ovat valitettavasti usein kaukana toisistaan.
– Yleensä emme voi parantaa sairautta, vaan vain kohentaa leukanivelen toimivuutta ja helpottaa kipua.
Hoidoksi kannattaa valita mahdollisimman noninvasiivinen hoitomuoto, joka kuitenkin hyödyttää potilasta ja huomioi leukanivelessä olevan ongelman tai vaurion, taudin monimutkaisuuden, sosiaaliset komplikaatiot sekä kustannukset.
Holmlund muistuttaa, että ihmiskehon kyky parantua on hämmästyttävä, ja tätä kykyä kannattaa kunnioittaa – etenkin jos potilas on nuori. Tutkimusten mukaan lievistä leukaniveloireista kärsivistä vain noin 1/3:lla tauti pahenee ilman hoitoa, eli joskus kannattaa tyytyä helpottamaan kipuoireita ja odottaa.
– Kiskohoidon tehosta on ristiriitaisia todisteita, mutta se ei tarkoita, etteikö kiskoa kannattaisi tehdä.
Kuitenkin silloin, jos leukanivel ei liiku, vaaditaan aina hoitoa. Esimerkiksi krooninen polyartriitti, johon liittyy leukaniveloireita, edellyttää pikaista lähettämistä erikoissairaanhoitoon. Se on nopeasti etenevä sairaus, jonka ainoa oire voi olla kova kipu. Tätä tautia hoidetaan leikkauksella.
Leikkaushoitoon päätyvätkin yleensä ne potilaat, joiden hankalimpana oireena on kova kipu.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 1/2015
Lähde: Prof. Anders Holmlundin luennot ”Leukanivelen patologia” ja ”Leukanivelen kirurginen hoito” Hammaslääkäripäivillä 20.11.2014.