Ylipainolla ja liikalihavuudella on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu olevan yhteys parodontaaliseen tulehdukseen, kun taas suun tulehdusten rooli liikalihavuuden etiologiassa on vielä hämärän peitossa.
Osana Terveys 2000 -tutkimusta tähän työhön valittiin ne hampaalliset 30–49-vuotiaat, joilla ei ollut diabetesta (n=2784). Liikalihavuutta mitattiin painoindeksillä (BMI), rasvaprosentilla (BF%) ja vyötärön ympärysmitalla (WC). Parodontaalisen tulehduksen laajuutta mitattiin käyttämällä niiden hampaiden lukumäärää, joissa oli syventyneitä (·4 mm) ientaskuja ja luokiteltiin neljää kategoriaan (0, 1-3, 4-6 tai ·7). Hammasplakin määrä oli toissijainen muuttuja. Hammasplakki luokiteltiin kolmeen kategoriaan; ei näkyvää plakkia, näkyvää plakkia ainoastaan ikenen reunoilla tai näkyvää plakkia myös muualla. Muita huomioonotettuja muuttujia olivat hampaiden lukumäärä, tupakointi ja ruokavalio.
Taskuhampaiden lukumäärä liittyi painoindeksiin kun huomioitiin muuttujat, kuten sukupuoli, ikä, koulutus, hampaiden lukumäärä, tupakointi, liikunnan tiheys, oma arvio terveydestä, päivittäinen energian saanti sekä rasvojen, hiilihydraattien ja proteiinien osuus päivittäisessä energiansaannissa. Riskiarviot olivat tilastollisesti merkitseviä vain korkeimmassa taskuhampaiden kategoriassa (·7 mm). Yhteys löytyi molemmilta sukupuolilta; naisten yhteys oli kuitenkin heikompi. Taskuhampaiden lukumäärällä oli myös yhteys painoindeksiin henkilöillä, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet. Tupakoimattomilla yhteys löytyi myös silloin, kun mitattiin liikalihavuutta rasvaprosentilla ja vyötärön ympärysmitalla. Tämä yhteys löytyi molemmilta sukupuolilta, mutta oli epäjohdonmukaisempi naisilla. Sen sijaan plakilla ei ollut vahvaa eikä johdonmukaista yhteyttä liikalihavuuteen painoindeksillä mitattuna.
Mitä suurempi määrä taskuhampaita, sitä varmemmin henkilön painoindeksi oli 30 tai enemmän. Lähes samankaltainen yhteys löytyi ei koskaan tupakoineilla, kun mitattiin liikalihavuutta rasvaprosentilla tai vyötärön ympärysmitalla. Tutkimuksessa huomioitiin iso määrä erilaisia muuttujia, joilla ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään vaikutusta yhteyden voimakkuuteen. Tämä antaa ymmärtää, ettei assosiaatioon vaikuta liikalihavuuteen yhdistetyt riskitekijät. Myös se, ettei plakilla ollut yhteyttä liikalihavuuteen, tukee tutkimustulosta, että liikalihavuus liittyy erityisesti parodontaaliseen tulehdukseen, ei yleiseen huonoon suunterveyteen. Kuitenkin, johtuen tutkimuksen poikkileikkausasetelmasta yhteyden mahdollinen kausaalinen luonne on edelleen epäselvä. On mahdollista, että yhteys liittyy sekä kontrolloituihin että tuntemattomiin tekijöihin, kuten asenne- ja käytöstekijöihin.
Kati Kyyrö, Apollonia
Lähde: Saxlin T, Ylöstalo P, Suominen-Taipale L, Männistö S, Knuuttila M. Association between periodontal infection and obesity: results of the Health 2000 Survey. J Clin Periodontol 2011; 38: 236-42.