Hammaslääkäri kohtaa usein potilaita, jotka kärsivät niska- ja hartiavaivoista. Joskus nämä esiintyvät samaan aikaan purentaelimistön toimintahäiriöiden kanssa. Aina ei ole helppoa selvittää kumpi on johtanut kumpaan.
Niskakivun taustalla voivat olla lihas- tai nivelperäiset kaularangan toimintahäiriöt, tulehdukset, maligniteetit sekä toiminnalliset sairaudet, kertoi ylilääkäri, fysiatrian erikoislääkäri Olavi Airaksinen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Taustalla voi olla myös MS-tauti, sydänsairaus, verenkiertohäiriöt, korvaperäiset oireet tai ns. reumaniska.
Hermojuuren aukon ahtaus voi aiheuttaa säteilevää kipua yläraajaan ja niskaan. Heijastekipu on tyypillistä myös lihaskalvon ahtautumisen aiheuttamalle kivulle, jolloin lihaksen motorista pistettä (trigger-pistettä) palpoimalla saadaan kipu aikaan. Kasvojen alueelle kipu voi heijastua esimerkiksi yläselän epäkäslihaksesta (musculus trapezius). Niskan retkahdus- eli piiskavamman jälkioireiluun liittyy monia vaivoja, kuten niskajäykkyyttä ja -kipua, hartia- ja selkäkipua, huimausta sekä tunnottomuutta. Tyypillisesti kipu provosoituu pään taaksetaivutuksessa. Kaularankapotilailla todetaan usein oiennut yläniska, jonka taustalla voi olla työperäinen ryhtivirhe.
”Vaikka vaivojen syyt voivat olla moninaiset, liikunta on lääke moneen vaivaan”, totesi Airaksinen. Kaularangan toimintahäiriöiden hoidossa potilaan aktiivisuuden lisääminen ja ylläpitäminen on tärkeää. Yleensä rajoitteita liikkumiselle ei ole. Työergonomiaan ja työolosuhteisiin tulee kiinnittää huomiota. Dynaamiset harjoitukset, venyttelyt ja rentoutukset auttavat. Työasentona käsien pitkäaikaista koholla pitämistä ei suositella. Hartialihasten rentouttaminen ja työn sopiva tauottaminen ovat tärkeitä. Vartalon ja niskan kiertyneitä ja kumaria asentoja tulee välttää. Pään asennossa tulisi pitää kohtisuora korva-olkapäälinja. Yksilöllisistä lihasvoima- ja kestävyysharjoittelusta on myös hyötyä. Sen sijaan ryhmämuotoisista potilasohjauksista (esim. niskaryhmät) ei ole tutkimusnäyttöä niskakivun hoidossa. Lääkehoitona käytetään pääasiassa tulehduskipulääkkeitä jaksoittain.
Niskakivun syy voi joskus löytyä myös purentaelimistön toimintahäiriöistä, joihin on todettu liittyvän kaularangan alentunutta liikkuvuutta ja niska-hartialihasten palpaatioarkuutta. Vaikutus voi perustua alueiden läheiseen hermostolliseen yhteyteen. Kallon, alaleuan ja kaularangan alueilla on myös toiminnallisia yhteyksiä, jotka liittyvät pään asennon ylläpitämiseen.
Suurin osa purentaelimen toimintahäiriöpotilaista hyötyy konservatiivisesta purentafysiologisesta hoidosta. Toisaalta purentafysiologinen hoito voi lievittää kaularankaoireita ja jopa korjata virheellistä pään asentoa. Mikäli potilaalla on myös muita tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä kroonista kipua, hoitovaste perinteiselle hoidolle voi olla huono ja tarvitaan monialaista lähestymistapaa. Ortopedinen manuaalinen terapia on yksi fysioterapian muoto, jolla voidaan hoitaa tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Terapiassa pyritään lisäämään niska- ja kaularangan sekä leukanivelien liikkuvuutta. Pehmytkudoskäsittelyillä hoidetaan puremalihasten jännitystiloja. Fysioterapiasta on apua etenkin, kun purentavaivaan liittyy samanaikaisesti liikerajoitusta kaularangassa, kipuilua rintarangassa ja/tai lihasperäisiä ongelmia. Myös purentavaivojen hoidossa tulee korostaa potilaan omaa aktiivisuutta toimintakyvyn parantamiseksi esimerkiksi alaleuan liikeharjoituksilla. Vaikka tutkimusnäyttö fysioterapian tehosta purentaelimen toimintahäiriöiden hoidossa on edelleen heikkoa, fysioterapia on hyvä lisä muiden hoitojen ohella hankalissa kiputiloissa.
Lähde: Ylilääkäri, fysiatrian erkoislääkäri Olavi Airaksinen, Apollonia Symposium 13.3.2009
Kirsi Sipilä
Suomen Hammaslääkärilehti 6/2009