Potilaan tietosuoja rikkoutuu helposti sairaalaosastoilla. Myös kotiuttamiskäytännöissä on kirjavuutta.
Potiluus syntyy osaston arkisissa käytännöissä, toteaa VTM Riikka Lämsä sairaalaosaston potiluutta käsittelevässä väitöskirjassaan. Potilaiden aika kuluu suureksi osaksi rutiininomaisten tapahtumien, kuten lääkärinkierron ja ruokailujen, odottamiseen. Hoitajat tekevät monet asiat potilaiden puolesta, mikä passivoi ja on myös ristiriidassa nopean kotiuttamistoiveen kanssa. Potilaiden toimintakykyä tulisikin ylläpitää tarjoamalla enemmän arkisen tekemisen mahdollisuuksia.
Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2006 ja 2008 kolmelta sisätautiosastolta, joista yksi oli erikoissairaanhoidon ja kaksi perusterveydenhuollon osastoja. Aineisto on kerätty havainnoimalla osaston tapahtumia, keskustelemalla potilaiden ja henkilökunnan kanssa sekä kokoamalla kirjallista aineistoa.
Tutkimuksen mukaan potilaan tiedot muuttuvat helposti julkisiksi perinteisen lääkärinkierron aikana. Vaikka kanssapotilaat pyrkivät usein välinpitämättömyyteen, he eivät voi välttyä kuulemasta keskusteluja. Lämsä esittääkin, että tietosuojan parantamiseksi lääkärinkierto voitaisiin toteuttaa erillisessä tilassa tai kehittää muita toimintamalleja. Potilaiden yksityisyyttä voi myös heikentää naisten ja miesten sijoittaminen joskus samaan potilashuoneeseen. Yhteiset huoneet rikkovat kulttuurista sukupuolijaottelua ajateltaessa esim. alastomuutta ja intiimihygieniaa.
Tutkimuksen mukaan myös kotiuttamiseen liittyy yllättävän paljon neuvotteluja ja ristiriitoja. Kotiuttamista perustellaan potilaan toimintakyvyllä, elämäntilanteella ja lääketieteellisillä tai hallinnollisilla syillä. Kriteerien tärkeysjärjestyksessä ja esim. potilaan kuntoon liittyvissä kysymyksissä on kuitenkin epäselvyyttä. Kotiuttamiskäytäntöihin tarvittaisiinkin yhteisesti hyväksytyt kriteerit.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 7/2013
Lähde: Lämsä R. Potilaskertomus. Etnografia potiluudesta sairaalaosaston käytännöissä. THL 2013; 99. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-839-1