Tutkimuksen mukaan iäkkäiden vanhusten suunterveydellä on yhteys odotettuun elinikään, mutta psykososiaalisilla tekijöillä on vieläkin suurempi rooli. Kasvava iäkkäistä iäkkäimpien ryhmä haastaakin suun terveydenhoidon moniammatilliseen yhteistyöhön.
Suunterveyden ja eliniän yhteyttä selvittäneeseen ruotsalaistutkimukseen osallistui 357 yli 80-vuotiasta iäkästä henkilöä, joiden mediaani-ikä oli 86 vuotta. Tutkittavat valittiin OCTO-Twin -kaksostutkimuksesta, jossa osallistujat tutkittiin viisi kertaa kahden vuoden välein. Valittu ryhmä koostui henkilöistä, jotka tutkittiin vuosina 1995–1998. Ryhmää seurattiin yli kahdeksan vuotta, vuoteen 2006 asti.
Iäkkäistä iäkkäimpien terveyttä, toiminnallisuutta, persoonallisuutta, hyvinvointia ja henkilösuhteita arvioitiin laajassa tutkimuksessa lukuisista näkökulmista. Suunterveyden muuttujat olivat hampaallisuus ja hampaattomuus, hampaiden lukumäärä, reikiintyneiden ja paikattujen pintojen prosenttiosuus (DFS-prosentti) sekä paradontaalisairauksien historia. Näitä verrattiin todellisen ja tilastollisesti arvioidun eliniän suhteeseen.
Tulosten mukaan suun terveydellä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys elämän pituuteen. Vanhuksilla, joilla oli vähemmän kuin 33 reikiintynyttä tai paikattua hammaspintaa (DFS), oli odotettua alhaisempi elinikä verrattuna henkilöihin, joilla DFS-arvo oli suurempi. Tosin ryhmä oli pieni (n = 29). Lisäksi miehet, joilla oli vakava parodontiitti, kuolivat aikaisemmin kuin lievää paradontiittia sairastavat.
Kun suunterveyden muuttujia arvioitiin samanaikaisesti psykososiaalisten tekijöiden kanssa, vahvin ennusmerkki eliniälle oli kuitenkin kognitiivinen status eli kyky esimerkiksi itsenäiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja päätöksentekoon iästä ja sukupuolesta riippumatta. Elinikää selittäviä muuttujia olivat myös hampaiden lukumäärä, tupakointi sekä taloudellinen tilanne lapsuuden ja työelämän aikana.
Tutkijoiden mukaan kaikkein iäkkäimpien henkilöiden suunterveydenhoito vaatiikin moniammatillista huolenpitoa. Näin yleisterveys ja monesta tekijästä riippuva hyvinvointi voitaisiin pitää mahdollisimman hyvällä tasolla jatkuvasti kasvavassa yli 80-vuotiaiden ikäryhmässä.
Lähde: Thorstensson H, Johansson B. Does oral health say anything about survival in later life? Findings in a Swedish cohort of 80+ years at baseline. Community Dent Oral Epidemiol. 2009; 37: 325–332.
Annika Nissinen, Suomen Hammaslääkärilehti 14/2009