Kirjallisten potilastietojen salassapitoa hallitsevat juridiset säädökset. Sen sijaan potilashuoneissa vallitsee suullisen tiedon julkisuus.
Helsingissä 21.4.2009 pidetyssä Uusia lähteitä terveysjournalismiin -seminaarissa pohdittiin muun muassa toimittajan tietolähteitä. Usein unohtuu, että terveysjournalismin lähteenä voi olla muutakin kuin varsinaista lääketieteellistä tutkimusta. Laadullisella terveystutkimuksella on usein lääketiedettä laajempi, potilasta ja ympäristöä havainnoiva näkökulma. Valtiotieteen maisteri, sairaanhoitaja Riikka Lämsä Helsingin yliopiston Yhteiskuntapolitiikan laitokselta on seurannut sisätautiosastojen käytäntöjä ja ristiriitoja väitöskirja-aineistoa kootessaan.
Lämsä kuvaili, miten sairaalaosaston rutiinit riisuvat potilaan arjen käytännöistä. Vaikka aikaa olisi paljonkin – suureksi osaksi potilas vain odottelee – ja hän olisi kykenevä terapeuttiseen ja toimintakykyä ylläpitävään puuhasteluun, se ei yleensä ole mahdollista. Osastoilla vallitsevat tehokkaat puolesta tekemisen käytännöt. Nämä ovat ristiriidassa nykyisen nopean kotiuttamistavoitteen kanssa.
Potilashuoneissa verhot tai sermit eivät estä ääntä kuulumasta. Potilaan arkaluontoisetkin asiat käsitellään huoneessa kaikkien kuullen, ja kotiutuskeskusteluissa myös hänen sosiaaliset yhteytensä ja elinolosuhteensa käydään läpi. Lämsä muistutti, että vaikka sairaanhoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, se ei koske potilastovereita. Hän nimitti potilaiden välisiä suhteita ”negatiiviseksi solidaarisuudeksi”: yleensä potilastoverit käyttäytyivät niin kuin eivät kuulisi ja näkisi mitään. Kuitenkin tilanteissa, joissa he uskoivat voivansa olla avuksi (esimerkiksi havainnot toisen potilaan kaatumistavasta), he saattoivat puuttua keskusteluun.
Tietosuojan rikkoutuminen on vakava asia, johon on kiinnitetty ällistyttävän vähän huomiota. Sairaalan tehokkuusvaatimukset lienevät osaltaan syynä edelleen jatkuviin ”julkisiin” lääkärinkiertoihin. Olisiko potilasyhdistysten syytä ryhtyä ajamaan käytännön muuttamista?
Lähde: VTM Riikka Lämsän luento Suomen tiedetoimittajain liiton, Journalismin tutkimusyksikön ja Laadullisen terveystutkimuksen verkoston (LATE) järjestämässä seminaarissa.
Päivi Hölttä
Suomen Hammaslääkärilehti 7/2009