Toiminnalliset oireet ja häiriöt ovat pitkittyneitä ongelmia ja oireryvästymiä, jotka eivät selity sairauksilla. Mekanismin ymmärtämiseen auttaa biopsykososiaalinen näkökulma.
– Elimistössä mikään ei ole rikki, vaan kyse on keskushermoston epätarkoituksenmukaisesta säätelystä. Oirekuvalle on tyypillistä epäsuhta objektiivisten löydösten ja subjektiivisten kokemusten välillä, selventää Markku Sainio, joka työskentelee HUSin Pitkittyneiden oireiden kuntoutuspoliklinikalla.
Toiminnalliset häiriöt voivat olla yksittäisten elinten pitkittyneitä oireita, kuten bruksismi, tai oireryvästymiä, kuten krooninen väsymysoireyhtymä, krooniset kivut, fibromyalgia ja erilaiset ympäristöherkkyydet. Hyvä esimerkki on suomalaisia haitannut sisäilmaherkkyys, jossa potilaiden oireet eivät ole olleet suhteessa altistumiseen eivätkä selittyneet toksikologisiin mekanismeihin. Reaktiivisuuden taustalla ovat aivojen suojausvasteet sisäilma-altisteiden ja sisätiloissa ilmenevien tuntemusten haittamerkitykselle. Sisäilman haittamerkityksiä on pitkään korostettu poikkeuksellisen paljon juuri Suomessa.
Haittaavien toiminnallisten aivovasteiden synnyn voi ymmärtää nosebo- eli lumehaittailmiön avulla. Tuntemusten kielteiset merkitykset, ennakkokäsitykset ja odotukset voimistavat aistimusten aivovasteita ja aivoista ohjattuja kehovasteita eli oireita. Nosebovaikutukset voivat ilmetä uusina oireina, oireiden pahenemisena ja hoidon tehon vähenemisenä.
Toiminnallisissa häiriöissä taustalla on usein oireeseen liittyvä tietoinen tai tiedostamaton haitta- tai uhkamerkitys sekä oma arvio, ettei siihen voi vaikuttaa. Nämä mekanismit selittävät, miksi oireet ja reaktiot voimistuvat ja pitkittyvät. Kun mekanismit ymmärretään, päästään ongelmaa hoitamaan vaikuttavammin.
Potilaat toivovat ammattilaiselta oireilleen selityksen, joksi ei riitä, että kyseessä ei ole lääketieteellinen sairaus. Toiminnalliset mekanismit antavat hyvänlaatuisen keskushermostoselityksen oireille. Potilas saa toivoa niiden palautuvuudesta ja keinoja niistä pääsemiseksi.
– Pääosin potilaat uskovat ja haluavat uskoa ammattilaista, erityisesti lääkäriä ja hammaslääkäriä. Terveydenhuollossa tuleekin osata kertoa potilaalle, mikä häntä vaivaa, ja kertoa, miten näitäkin vaivoja voidaan hoitaa.
Toiminnallisesta häiriöstä kärsivät potilaat olisi hyvä tunnistaa ajoissa – jo ennen tutkimuskierrettä sairauksien poissulkemiseksi ja lukuisia vaikuttamattomia hoitoja. Hoidossa keskeistä on fokuksen siirto pois oireilevasta elimestä keskushermostoon ja sairauskäsitysten muuttaminen tervehtymistä mahdollistaviksi. Hoidot alkavat tehota, kun oireileva ymmärtää, millä mekanismeilla oireet ja reaktiivisuus syntyvät, sekä mitkä ovat oireille altistavia ja ylläpitäviä tekijöitä, joihin hoitotoimet kohdistetaan. Hoidossa on ensisijaista psykoedukaatio eli oireilevan ymmärryksen ja hallinnan tunteen lisääminen. Tätä tukee selitysmallia valottava tieto, mieli-kehoharjoitteet, terapia ja vaikeammissa tapauksissa samat lääkkeet, joilla hoidetaan kroonista kipua ja ahdistuneisuushäiriötä. Nettiterapiat ja tietoa tarjoavat digipalvelut auttavat monia potilaita.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 14/2023
Lähde: Dosentti, ylilääkäri Markku Sainion luento Toiminnalliset häiriöt – mitä ne ovat ja mitä hammaslääkärin on huomioitava? Hammaslääkäripäivät 9.11.2023.