Epidemiologisessa suomalaistutkimuksessa tutkittiin eri dentaalimateriaaleista valmistettujen restauraatioiden elinkaaren pituutta vantaalaisnuorten pysyvissä ensimmäisissä poskihampaissa vuosina 1992–2005. Tutkimuksessa käytiin läpi 2 975:n vuonna 1990 syntyneen ja 3 147:n vuonna 1995 syntyneen nuoren hammastarkastus- ja hoitotiedot. Tutkimuksessa huomioidut materiaalit olivat yhdistelmämuovi, lasi-ionomeerit sekä amalgaami. Restauraatioiden elinkaaren pituus mitattiin niiden asettamisesta niiden korvaamiseen, ja sitä kuvattiin tilastollisesti Kaplan-Meierin elinaikakäyrällä. Ikäkohortin, sukupuolen ja kariesriskin merkitystä elinkaaren pituuteen arvioitiin Coxin regressiomallilla.
Valtaosa tutkituista restauraatioista oli hampaanvärisiä, ja amalgaamipaikkoja oli erittäin vähän. Molaarien okklusaalipinnoilla hampaanväristen paikkojen elinkaari oli nuoremmassa kohortissa lyhyempi kuin vanhemmassa, ja ylipäätään paikat kestivät heikommin nuoremmalla kohortilla. Lasi-ionomeeripaikkojen kohdalla korvaamisen tarve oli yhdistelmämuovipaikkoihin verrattuna kaksinkertainen (riskisuhde 2,27 (1,62–3,16)). Yhdistelmämuovi oli käytetyin materiaali, ja myös sen elinkaari näyttää olevan nuorten suussa pisin.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 12/2013
Lähde: Vähänikkilä H, Käkilehto T, Pihlaja J, Päkkilä J, Tjäderhane L, Suni J. ym. A data-based study on survival of permanent molar restorations in adolescents. Acta Odontol Scand 2013 Sep 26. [Epub ahead of print].