”Register to attend and present” lukee kongressin mainoksessa. Tiedeyhteisö on ratkaissut kongressin rakentamisen elegantisti verkoston voimalla: rajataan aihealueet, kutsutaan asiantuntijoita pääesiintyjiksi ja rakennetaan alusta, jossa tutkijat voivat esitellä omia töitään, verkostoitua ja oppia toisiltaan.
Kongressin järjestäjät pyytävät strukturoidut, merkkimäärältään rajatut kirjalliset esitykset tutkimuksista ja nämä abstraktit arvioidaan ennalta päätetyillä kriteereillä, todennäköisimmin talkootyönä. Vieraskielisen tekstin muotoilussa, työn tavoitteiden sanoittamisessa, käytettyjen aineistojen ja menetelmien kuvauksessa, tulosten esittämisessä ja johtopäätösten auki kirjoittamisessa aloittelijakin oppii omasta tutkimustyöstään. Pikkuseikat eivät ole sanomatta selviä, mutta kuinkas ne ilmaistaan lyhyesti ja yksiselitteisesti.
Tieteelliset kongressit saivat uuden merkityksen kun osallistuin niihin jatkokoulutettavana. Posterisession puheenjohtajana tai pienryhmän vetäjänä on ollut tutkija, joka on julkaissut omien kirjallisuushakuni tärkeimpiä artikkeleita, ohjannut tai opponoinut oman alani tutkijoiden väitöskirjoja. Huomasin miettiväni: Ketähän nämä kaikki muut ovat – onko yleisössä tärkeiden tieteellisten sarjojen päätoimittajia?
Osaksi kansainvälistä tutkijayhteisöä
Tavoitteenani on ollut tuoda työni tieteelliselle foorumille, saada esittää se ja päästä mukaan tutkijayhteisöön. Erikoistumisaikanani, vv. 1988–1991 posterit painettiin julisteiksi ja niitä kuljetettiin putkiloissa, jotka näyttivät nykyisten lentoturvallisuussäädösten valossa vähintään epäilyttäviltä. Nyt tohtoriopiskelijana tutustuin nykytekniikkaan: painosta saapui kankaalle printattu posteri pesu- ja silitysohjeineen! Posteri laukkuun ja matkaan.
Kongressien posterisessiossa näyttää olevan erilaisia tapoja luoda mahdollisuuksia verkostoitumiselle. Yksinkertaisimmillaan se on toteutettu liittämällä valokuva mukaan posteriin. Oman posterin ja esityksen saama huomio on tärkeää – sen suo kaikille! Kongressin julkaisuista voi etsiä etukäteen itselle mielenkiintoiset aiheet ja tutustua niihin. Käyntikortit sähköisine yhteystietoineen näyttävät toimivan: olen saanut yhteydenottoja lähes kaikilta kongressiesittäjiltä, joille olen jättänyt yhteystietoni.
Aloittelevana tutkijana olen reilusti esittäytynyt aloittelevaksi, mutta innostuneeksi tutkijaksi. Olen pyrkinyt myös kertomaan selkeästi oman tutkimusaiheeni ja kiinnostuksen kohteeni. Itse olen kuullut selvityksiä yhdessä työskentelystä tieteellisen seuran toiminnassa, lehden toimittamisesta, tutkijavaihdosta ja professuureista ympäri maailmaa. Tutkijat ovat esittäytyneet myös suomalaisten tutkijoiden väitöskirjojen esitarkastajiksi tai muistelleet väitöstilaisuuksia Suomessa.
Kysymyksiä ja keskusteluja on mielenkiintoista seurata. Mainiota on ollut myös huomata, että esiintyminen jännittää myös konkareita ja samat säännöt koskevat myös kokeneita esittäjiä. Äidinkielenään tai muuten sujuvasti englantia puhuvat ovat nopeita muotoilemaan teräviä kysymyksiä. Etukäteen valmistellut kysymykset saattavatkin auttaa saamaan lisää huomiota omalle aihepiirille.
Noudata kutsua ja ilmoittaudu rohkeasti mukaan kansainväliseen kongressiin. Oma esitys tuo lisäelementin osallistumiseen, mutta jo kollegoiden esitysten seuraaminen ja sosiaalinen ohjelma tuovat varmasti uutta näkökulmaa tutkimustyöhön sekä vahvistavat verkostoja.
Eeva Torppa-Saarinen
Kirjoittaja on tohtoriopiskelija Itä-Suomen yliopistosta