puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Implanttihoito alkaa suunnittelusta

Implanttien käyttöalue ja käyttömahdollisuudet ovat laajentuneet. Erilaisia siirteitä käyttämällä implanttihoito pystytään toteuttamaan aiempaa useammissa tilanteissa. Laajemmat hoitomahdollisuudet vaativat huolellista suunnittelua, jotta hoidon lopputulos olisi onnistunut. Implanttihoidon suunnittelu alkaakin jo potilasvalinnasta, tähdensi HLT, EHL Panu Rantonen Apollonia Symposiumissa. 

Kliinisen tutkimuksen ja radiologisen kuvantamisen pohjalta tehdään kokonaissuunnitelma, joka sisältää myös preproteettisen hoidon suunnitelman. Suunnittelussa on suositeltavaa hyödyntää kipsimallianalyysia. Kipsimallien avulla voidaan arvioida ortodonttisen hoidon tarvetta, mutta ne helpottavat myös proteettisen hoidon suunnittelua. Purentasuhteet sekä tila purennassa ja hammaskaarella voidaan arvioida kipsimallien pohjalta, samoin luun ja pehmytkudosten määrää. Diagnostinen vahaus auttaa suunnittelemaan hammasjaon sekä proteettisten rakenteiden väliosien sijainnin.  

Kipsimallin pohjalta voidaan tehdä myös kirurginen ohjuri, jonka avulla implantit saadaan asemoitua suunnitelman mukaisesti. Vaikka implanttihoidon suunnittelu koostuukin sekä proteettisesta että kirurgisesta suunnittelusta, on implanttihoito ennen kaikkea proteettista hoitoa, painotti Rantonen. Implanttien asettaminen ja sijainti suunnitellaan proteettisten tarpeiden mukaan, jolta pohjalta arvioidaan luu-/pehmytkudossiirteiden tarve.

Mikä on hyvä paikka implantille? Implantin asemoinnissa on suunniteltava implanttifikstuuran asetussyvyyden lisäksi suhde viereisiin hampaisiin. Käytettävissä oleva mesio-distaalisuuntainen tila vaikuttaa käytettävän fikstuuran läpimittaan. Esteettisellä alueella tulee varoa erityisesti implantin liian fasiaalista asemointia.

Implanttihoidon lopputulosta erityisesti etualueella arvioidaan myös pehmytkudosestetiikan onnistumisen näkökulmasta. Ikenen kudostyyppi vaikuttaa sen vetäytymisriskiin ja papillan muodostumiseen. Papillan muodostumiseen vaikuttaa luun määrä implantin ja viereisen hampaan välillä, samoin mitta luun marginaalisesta reunasta kontaktipisteeseen. Esteettiselle alueelle Rantonen suosittelee kaksivaiheisella tekniikalla toteutettavaa implanttihoitoa, jossa paljastuksessa ien joko stanssataan tai tehdään ienplastia. Oikean muotoinen paranemisruuvi tukee ja muotoilee ientä ja edesauttaa esteettisen lopputuloksen saavuttamista. Riittävä määrä kiinnittynyttä ientä on hyvin tärkeä lopputuloksen kannalta. Onnistuneen hoitotuloksen perusta on riittävään luuhun oikein asemoitu implantti sekä terveet implanttia ympäröivät kudokset. 

Ani Lakoma, Apollonia 

Lähde: HLT, EHL Panu Rantosen luento ”Luo luu ja tee tilaa, please” Apollonia Symposiumissa 12.3.2011.