puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kansalaiset muokkaavat terveyspalveluja valinnoillaan

Keskustelu julkisen, yksityisen tai tilatun terveyspalvelun paremmuudesta jää usein kustannuskysymykseksi. Se, tuottavatko valinnat terveyshyötyä, onkin vaikeampi kysymys. Tärkeämpää olisikin miettiä kansalaisten roolia terveyspalveluiden kuluttajina, totesi terveyshallintotieteen professori Jari Vuori Apollonian Kansanterveysjaoston seminaarissa.

Julkisen ja yksityisen terveydenhoidon vertailu on haastavaa, sillä potilasaines, jono- ja maksupolitiikat sekä rekisterit vaihtelevat. Julkinen terveydenhoito tarjoaa myös niitä palveluja, joiden tuottaminen yksityisesti ei kannata. Toisaalta on myös paljon palveluja, joita voisi hoitaa yhteisesti yksityisten kanssa. Jos taas yksityiset eivät kannusteista huolimatta halua hoitaa enemmän potilaita ja julkisen sektorin hammaslääkärit ylikuormittuvat, on pohdittava, onko työt organisoitu mielekkäästi suun terveydenhuollossa. Hoidon vaikuttavuus jää esimerkiksi usein mittareiden ulkopuolelle. Suomalaiset selvitykset osoittavat esimerkiksi, että henkilöstömitoitus on parempaa yksityisillä vastaanotoilla, mutta saavutettua terveyshyötyä ei ole todennettu yksityisellä eikä julkisellakaan puolella.

Kysyttäessä potilailta julkisen tai yksityisen palvelun laatutekijöitä, kärjessä olivat molemmissa nopea hoitoon pääsy ja erikoislääkäripalvelut. Tulevaisuudessa tarpeet vielä lisääntyvät väestön ikääntyessä. Elintason nousu taas luo kysyntää uusille palveluille. Ongelmana on, että kansalaiset eivät aina tarvitse kaikkea nopeasti ja erikoislääkäritasoisesti. Jonojen hoitotakuumaisesta lyhentämisestä tulee helposti terveyspoliittisesti tärkeää, vaikka se ei olisi edes vaikuttavaa. Se mitä kansalaiset haluavat, ei välttämättä ole sitä, mitä he tarvitsisivat. Esimerkiksi sähköinen palveluseteli vähentää kuntien hallintokuluja, mutta toisaalta kaikki eivät osaa, voi tai halua tehdä valintoja itse.

Vuoren mukaan terveyspalveluiden järjestämisen haasteet liittyvät tiiviisti kansalaisten valintoihin ja heidän rooliinsa palveluiden käyttäjinä: ovatko kansalaiset omaa terveyttään aktiivisesti seuraavia vai hoidosta riippuvaisia. Terveet kansalaiset voivat käyttää sivullisina terveystarkastuspalveluja ja aktiivisina terveyskuluttajina erilaisia elämäntapapalveluja. Sairaat potilaat ovat joko avopalvelujen potilaskuluttajia tai sairaaloiden potilaita. Näiden ryhmien käytöksen ohjailu ja resurssien jako eri palveluiden välillä voisi lisätä kansalaisten terveyttä. Nyt terveydenhoidon resurssien painopiste on hoidossa, erityisesti sairaalahoidossa. Tulevaisuudessa suun terveydenhuollossa voimavaroja tulisi suunnata entistä tehokkaammin terveyttä edistäviin palveluihin ja terveystarkastuspalveluihin. Ammattilaisten työmotivaationkin tulee nousta suoritteiden sijaan terveysvaikutuksista. Lisäksi tämän toteutumiseen vaadittaisiin kansalaisten vastuunkantoa ja pidättäytymistä ”minä vaadin” -asenteesta, vaikkei tämä realistiselta kuulostakaan.

Rahalla ostetut lisäresurssit eivät yksinään tuota tulosta suun terveydenhoidossa. Tulosten saavuttamiseksi osaaminen pitäisi kohdentaa oikein, ja hoitoa pitäisi saada oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Hoidon tulisi tuottaa terveysvaikutuksia ja työn tulisi olla mielekästä ja monipuolista. Suun terveydenhuollon ammattilaisille pitäisi taata mahdollisuus toteuttaa koko osaamistaan.

Lähde: Jari Vuoren esitelmä Apollonian Kansanterveysjaoston seminaarissa 20.8.2009.

Annika Nissinen, Suomen Hammaslääkärilehti 12/2009