Suomalaistutkimuksen mukaan karieksella tai menetettyjen hampaiden määrällä ei näyttäsi olevan suoraa yhteyttä aivovaltimoaneurysmojen kehittymiseen tai puhkeamiseen. Vakava-asteinen parodontiitti puolestaan voi lisätä aneurysman puhkeamisen riskiä.
Aivovaltimoaneurysmojen esiintyvyys on suhteellisen suuri (3 %) myöhäiskeski-iässä olevilla ihmisillä. Aivoaneurysmojen puhkeaminen on puolestaan harvinaista, mutta jopa puolet vuotopotilaista menehtyy. Tehokkain aivoaneurysman hoito onkin ennaltaehkäisevää, ja tutkijoiden kiinnostus on kohdistunut puhkeamiselle altistaviin tekijöihin.
Aneurysman seinämässä tiedetään olevan käynnissä krooninen tulehdusreaktio, joka heikentää seinämää ja lisää vuotoalttiutta. Tutkimuksissa on jo aiemmin havaittu, että parodontopatogeeneillä voi olla rooli aneurysman synnyssä ja puhkeamisessa. Tuoreessa suomalaistutkimuksessa selvitettiin, lisääkö karies tai hampaiden menetys aivoaneurysman riskiä vastaavasti kuin parodontologiset sairaudet.
Tutkimuksessa oli mukana 166 Kuopion ja Tampereen yliopistollisen sairaalan potilasta, joilla oli ollut puhkeamaton aivovaltimoaneurysma tai aivovaltimoaneurysman puhkeamisen aiheuttama lukinkalvonalainen verenvuoto. Potilaita verrattiin maantieteellisesti valittuihin, Terveys 2000 -tutkimukseen osallistuneisiin verrokkeihin. Ensimmäisessä vaiheessa verrattiin karieksen esiintyvyyttä ja puuttuvien hampaiden määrää potilailla ja verrokeilla. Toisessa vaiheessa tarkasteltiin muita riskitekijöitä monimuuttuja-analyysillä. Kolmas vaihe oli Terveys 2000 -tutkimukseen perustuva 13 vuoden seuranta potilailla, joilla oli ollut tutkimuksen alkaessa menetettyjä hampaita tai kariesta.
Menetettyjen hampaiden määrä ei assosioitunut aivoaneurysmojen kehittymiseen tai puhkeamiseen. Aneurysmapotilailla oli hieman enemmän puuttuvia hampaita, mutta ero suhteessa kontrolleihin ei ollut merkitsevä. Tutkimuksen mukaan myöskään kariesleesiot (1–4) eivät lisänneet aneurysmien riskiä, kun tutkijat vertasivat Itä-Suomen yliopiston aneurysmapotilaita ja kontrolleja. Iällä, tupakoinnilla ja vakavalla parodontiitilla oli puolestaan yhteys aneurysmien muodostumiseen.
Seurantatutkimus osoitti, että tutkimuksen alussa havaittu vakava-asteinen parodontiitti lisäsi aivoaneurysman puhkeamisen riskiä, kun taas karies tai menetetyt hampaat eivät.
Tutkijat muistuttavat, että luonteeltaan paikallisempi hampaan kariesleesio hoidetaan usein ennen kuin se etenee pulpiitiksi tai tulehdukselliseksi periapikaali-infektioksi. Parodontologisilla sairauksilla on suorempi yhteys verenkiertoon ja vaikutus systeemiseen terveyteen. Tutkijoiden mukaan kariesbakteerit voivat kuitenkin olla osallisina aivoaneurysmien patologiaan leviämällä verenkiertoon tulehtuneiden ienkudosten kautta. Tästä aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.
– Tulevissa tutkimuksissa pyritään selvittämään, onko aneurysmapotilailla vertailuväestöä enemmän radiologisia hammas- tai leukalöydöksiä. Lisäksi suuperäisten bakteerien tarkempien patologisten mekanismien tutkimus aivovaltimoaneurysmien muodostumisessa on tärkeä jatkotutkimuksen aihe. Toistaiseksi olemme esitelleet mahdollisia mekanismeja aiempaan kirjallisuuteen pohjautuen, kertoo suu- ja leukakirurgiaan erikoistuva hammaslääkäri Joona Hallikainen.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 4/2023
Lähde: Hallikainen J, Pessi T, Vehkalahti M, Suominen AL, Pyysalo M, Frösen J. Unlike severe periodontitis, caries does not associate with intracranial aneurysms or aneurysmal subarachnoid hemorrhage. Acta Neurochir (Wien) 2023 Jan; 165(1): 169–175. doi: 10.1007/s00701-022-05406-4.