puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Karies kannattaa pysäyttää

Kelan tilastojen mukaan hampaiden paikkaus muodostaa puolet hammashoidon kustannuksista, mutta ehkäisevä hoito alle 3 %, eikä kaikki ehkäisevä hoito ole karieksen ehkäisyä. Professori Eero Kerosuo muistutti Hammaslääkäripäivillä, että paikkauksen tulisi olla karieshoidon viimeinen keino. Sen sijaan tulisi panostaa karieksen ehkäisyn lisäksi sen pysäyttämiseen.

Karieksen vastainen työ voidaan jakaa karieksen ehkäisyyn ja karieksen pysäytyshoitoon. Karieksen ehkäisyllä tarkoitetaan kariestartunnan ehkäisyä, kuten esimerkiksi siten, että äidit käyttävät säännöllisesti ksylitolia lapsensa pikkuvauvaiästä asti, tai puhkeavien hampaiden säännöllisellä ammattimaisella puhdistuksella. Tällöin estetään kariesbakteerin pääsy hampaalle. Pysäytyshoitoa ovat toimenpiteet, jotka tehdään, kun kariesvaurio on jo todettu. Suurin osa kariesprofylaksiana pidetyistä toimenpiteistä onkin itse asiassa pysäytyshoitoa. Esimerkkinä fluori: se pysäyttää kiillekarieksen, mutta ei estä sen syntyä. Korjaavaa hoitoa ei pysäytyksen onnistuessa tarvita.

Pysäytyshoito on kustannustehokasta. Silloin voidaan keskittyä jo todettuihin vaurioihin sen sijaan, että pyrittäisiin ennustamaan riskiryhmiä määrittelemällä, kuka saattaisi hyötyä ehkäisevistä toimenpiteistä. Voimavarat päästään suuntaamaan oikein ja tehokkaasti.

Karieksen Käypä hoito -suosituksessa puhutaan karieksen hallinnasta. Karieksen yleisyyden vuoksi sen varsinainen ehkäisy on vaikeaa, ja siksi keskitytään vastustamaan sen haittoja kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Karieksen hallintaa arkielämässä voidaan kuvata pyramidina, jonka pohjan muodostaa elinympäristön terveellisyys ja ympäristön ratkaisut, jotka tukevat hammasterveyttä. Tehostettu hampaiden omahoito pyramidin seuraavana tasona tukee ympäristön vaikutusta. Tarvittaessa otetaan käyttöön karieksen pysäytyshoito, ja vasta viimeisenä keinona korjaava hammashoito. Käytännössä suositus ei toteudu, vaan toimenpiteet painottuvat korjaavaan hoitoon. Tutkimusten mukaan myös dentiiniin ulottuva karies on mahdollista pysäyttää. Kerosuo haastaakin asennetarkistukseen: onko paikkaaminen hammaslääkärille helpompi ratkaisu kuin karieksen pysäyttäminen?

Miten sitten toteuttaa pysäytyshoito? Kun kariesmuutos hampaassa on todettu, on ensin arvioitava, onko se aktiivinen vai inaktiivinen, koska esimerkiksi hampaan puhjetessa monet leesiot pysähtyvät itsestään, tai hygienia- tai ravintotottumukset ovat jo parantuneet ja johtaneet karieksen pysähtymiseen. Jo pysähtyneeseen leesioon ei voimia kannata tuhlata. Huolellisen tutkimuksen yksityiskohtainen kirjaaminen mahdollistaa pysäytyshoidon edellytysten arvioinnin. Vapaan pinnan pysäytyshoidolla on hyvä ennuste karieksen etenemisasteesta riippumatta, koska potilas pystyy harjaamalla pitämään pinnan puhtaana. Approksimaalisen leesion pysäyttämiseen ei ole edellytyksiä, jos kiille on jo rikki, koska harja ei mahdu hampaiden väliin ja lanka ei poista plakkia syntyneen kuopan pohjalta. Kiille- ja dentiinivauriot merkitään erikseen, koska näin hammaslääkäri voi kehittää myös omaa diagnostista silmäänsä vertaamalla perättäisiä tarkastuksia toisiinsa. Vuosittaiset tarkastukset riittävät, koska karies etenee hitaasti. Paikattavat kariekset eivät pääse ilmestymään yllättäen tarkan seurannan ansiosta, vaan kertovat epäonnistuneesta pysäytyshoidosta. Huolelliset merkinnät auttavat pysäytyshoidon tuloksellisuuden arvioinnissa myös väestötasolla.

Totutut menetelmät, kuten ravintoneuvonta ksylitolin käyttöineen, hampaiden harjausohjaus ja fluorisuositus sekä hammaslangan käyttö ovat hammaslääkäreille tuttuja. Vähemmän huomiota on saanut Käypä hoito -suosituksessakin mainitut alkavien kariesten päälle tehdyt okklusaalipintojen fissuurapinnoitteet. Niin kauan kuin pinta ei ole rikkoontunut (kavitaatio) voidaan pinnoittamalla estää bakteerien ravinnon saanti, ja vielä dentiiniinkin edennyt karies pysähtyy. Tutkimustieto ja kustannustehokkuusajattelu ovat muuttaneet pinnoitteiden käyttötarkoitusta pinnan suojaamisesta karieksen pysäyttämiseen. Suosituksen mukaan preventiivinen avaus poralla pinnoituksen yhteydessä on tarpeeton.

Approksimaalikarieksen pysäyttämisen uudet tulokkaat, infiltraattivalmisteet, eivät ole vielä Suomessa käytössä. Hoidossa pinnanalainen leesio kuivataan ensin alkoholilla ja täytetään sitten juoksevalla muovilla. Mitä paremmin muovi pääsee tunkeutumaan leesioon, sen parempi teho hoidolla on. Hammasta ei tarvitse porata, ja muovi tukkii syntyneen vaurion, ja suojaa uudelta karieshyökkäykseltä.

Alkavan kiillekarieksen pysäytyshoito on ollut käytäntö jo vuosia, mutta dentiinikarieksen pysäyttäminen on edelleen uusi ajatus niin osalle hammaslääkäreitä kuin potilastietojärjestelmiä kehittävillekin, vaikka tieteelliset näytöt ovat jo 20 vuoden takaa. Hammashuollon potilastietokannoissa ei ole riittäviä mahdollisuuksia eritellä aktiivisia alkavia karieksia jo pysähtyneistä, tai pysäytettäviä dentiinikarieksia paikattavista. Tästä johtuen väestötason pysäytyshoidon seurantaan ei ole mahdollisuutta. Myös potilaan etu on vaarassa, sillä hammaslääkärin on nykyisissä järjestelmissä työläs eritellä pysäytettävät kariekset paikattavista niin, että mahdollisesti seuraavana hoitava kollegakin ymmärtäisi merkinnät, eikä lähtisi paikkaamaan onnistuneen pysäytyshoidon jälkeen.

Ani Lakoma, Apollonia

Lähde: professori Eero Kerosuon luento ”Paikkaanko, yritänkö pysäyttää vai eikö tarvita kumpaakaan?” Hammaslääkäripäivillä 11.11.2010