puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kariesta hallitaan syihin puuttumalla, ei paikkaamalla

Karies sairautena on eri asia kuin kariesvauriot. Karies on niin yleinen, että tartunnan ehkäisy ei ole realistista, vaan kariesta voidaan vain hallita. Vaurioiden eteneminen voidaan periaatteessa pysäyttää missä vaiheessa tahansa, korostaa HLT, EHL Vuokko Anttonen.

Kun plakki saa kertyä häiriintymättä hampaan pinnalle, vauriot voivat näkyä puustauksen jälkeen jo kahdessa viikossa ja 3–4 viikon jälkeen myös kostealla pinnalla. Vastaavasti myös vaurion eteneminen voidaan saada pysähtymään ja vaikutukset näkyvät esim. laserfluoresenssimittauksissa jo parin viikon tehokkaan fluoritahnapuhdistuksen jälkeen.

Hampaallisia on aikuisista entistä enemmän: hampaalliset ovat enemmistönä kaikissa ikäryhmissä, poikkeuksena vain yli 75-vuotiaat naiset (Terveys 2000). Koska aikuisilla on enemmän hampaita, täytteiden uusiminen työllistää hammaslääkäreitä yhä enemmän. Aikuisten paikkaushoidosta lähes 60 % onkin vanhojen täytteiden uusimisia. Lisäksi joka kolmannella aikuisella on ainakin yhdessä hampaassa kariesvaurio. Runsaasti kariesta on yli 10 %:lla aikuisista. Karies on polarisoitunut myös aikuisilla.

Kariesdiagnostiikka alkaa kariesriskin ja -aktiivisuuden arvioinnista. Huolellinen yleis-, suuhygienia- ja dieettianamneesi ovat pohja tuolle arvioinnille. Yleisen arvion jälkeen arvioidaan hampaiston kariesvauriot: niiden syvyys ja aktiivisuus. Kausaaliset tekijät kartoitetaan vauriokohtaisesti esim. pinnan rakenne ja mahdollinen plakin kertyminen huomioidaan päätöksenteossa. Tietojen pohjalta suunnitellaan karieksen hallintatoimet ja määritellään esim. tarkastusväli. Korjaava hoito on viimeinen etappi karieshoidossa. Olisi hyvä, jos karieksen hallintatoimet huomioitaisiin myös palkkauksessa.

Hammaslääkärin osuminen oikeaan kariesdiagnostiikassa on todettu tutkimuksissa olevan jopa alle 50 %. Karies jää visuaalisessa tarkastuksessa helpommin huomaamatta kuin tulee ylidiagnosoiduksi. Hyvä valo ja luupit helpottavat tarkastusta. Sondilla tunnustelemisen lisäksi diagnostiikassa auttavat kuituvalo ja röntgenkuvaus, mutta myös uudemmat apukeinot, kuten laserfluoresenssi ja sähkövastusmittaukset ovat hyödyllisiä erityisesti alkavien vaurioiden havainnoinnissa ja seurannassa.

Karieksen vähenemisen myötä okklusaalikarieksen osuus vaurioista on kasvanut. Okklusaalikariesta on etenkin nuorilla, nuorten aikuisten vauriot löytyvät useammin approksimaaliväleistä. Valtakunnallisia tilastoja ei ole, mutta kentän huolena on, että karies on jälleen yleistymässä nuoremmissa ikäluokissa. Karieskertymään vaikuttavat yleistynyt napostelukulttuuri ja runsas virvoitusjuomien ja makeisten kulutus. Suuhygienian tasossa olisi parantamisen varaa – suomalaiset ovat edelleen eurooppalaisittain laiskoja harjaajia. Hoito- ja tarkastuskäytännöt ovat nekin muuttuneet: tarkastusvälit ovat yksilöllisiä ja usein pidentyneet, mikä voi edesauttaa kariesvaurioiden etenemistä.

Karieksen hallinnan Käypä hoito -suositus painottaa, että kaikille ohjeistetaan omahoito varhaislapsuudesta lähtien, jota täydennetään yksilöllisellä ongelmalähtöisellä hoitosuunnitelmalla. Samoin tarkastusväli (6–36 kk) suunnitellaan yksilöllisesti. Potilaiden, joilla on kariesongelmien lisäksi sairauksia, hammashoitopelkoa tai puutteellinen suuhygienia, tarkastusväliä pitäisi muistaa vielä lyhentää. Kariesvaurioiden eteneminen pyritään pysäyttämään aina, kun se on mahdollista. Korjaavaan hoitoon turvaudutaan, kun vaurio on edennyt syvälle dentiiniin, pinnan puhtaanapito ei onnistu tai esteettiset tai toiminnalliset syyt puoltavat paikkaushoitoa.

Ani Lakoma, Apollonia

Lähde: HLT, EHL Vuokko Anttosen luento ”Kariesvaurion paikkauspäätös aikuispotilaalla” Hammaslääkäripäivillä 17.11.2011.