puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kohtaa muistisairas lempeästi

Potilas katsoo hämmentyneenä hammaslääkäriä ja sanat ovat hukassa – hyvät omahoito-ohjeet eivät tainneet mennä perille. Muistisairaan kohtaamisessa ystävällisyys ja rauhallisuus ovat tärkeitä, sillä tunnemuisti säilyy loppuun asti.

Vanhusväestön lisääntyessä muistisairauksista on tullut kansantauteja. Ikä onkin muistisairauksien merkittävin riskitekijä. Perimä ja sukupuoli vaikuttavat myös sairastumisriskiin. Lisäksi huonot elintavat, päävammat, sairaudet ja yksinäisyys voivat edistää dementiaa.
 – On hyvä muistaa kuitenkin, että yli 75-vuotiaat ovat kovin heterogeeninen ryhmä, pohtii LT, geriatrian erikoislääkäri Lauri Seinelä. Iso osa pärjää itsenäisesti, vaikka kasvava joukko tarvitsee päivittäistä apua.

Yleisin dementiaoireita aiheuttava sairaus on Alzheimerin tauti. Lisäksi eteneviä oireita voivat aiheuttaa verisuoniperäinen muistisairaus, Lewyn kappale -tauti ja otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus. Muistisairauden alussa potilas voi masentua ja vetäytyä tavallisesta arjesta. Vähitellen kognition taso alkaa laskea, ihminen menettää autonomiansa ja käytös muuttuu. Sairauden edetessä  esim. motoriikka ja nielemiskyky heikkenevät. Vuodelevossa olevalla muistisairaalla koko aivot ovat jo sairastuneet. Vaikka oireita voidaan viivästyttää lääkehoidolla, muistisairautta ei osata parantaa. Keskimäärin muistisairaus johtaa kuolemaan 12 vuodessa, mutta aika vaihtelee eri muistisairauksien ja yksilöiden välillä paljon.

Muistisairaudet ovat myös yksi merkittävin avuntarvetta määrittävä tekijä. Kotihoidon piirissä olevilla kognitioin taso on vielä suhteellisen hyvä, mutta unohtelu on yleistä ja sovitut ohjeet menevät helposti ohi. Seuraava askelma palveluasumisen piiriin ja edelleen kohti laitoshoitoa seuraa usein muistisairauden etenemistä. Saattajan ja hoitajan rooli on merkittävä, kun muistisairas saa hoito-ohjeita ja käy vastaanotolla – paitsi liikkumisen tukena, myös korvina ja silminä, että sovittu ja kerrottu saadaan potilaan matkaan.  

Suussa muistisairaus näkyy nopeasti. Omahoito kangertelee, suu kuivaa ja suusairaudet etenevät nopeasti. Potilas ei kuitenkaan ehkä osaa kertoa kivusta. Suukipu voi paljastua ilmeistä ja eleistä tai aggressiivisesta käytöksestä. Seinelä muistuttaa, että jos suunterveyden kannalta on tärkeää, että toimenpiteet tehdään, ne myös tulisi tehdä. Silloin esilääkityksestä ja lyhytkestoisesta kipulääkityksestä voi olla iso apu. Kipulääkitykseen pätee WHO:n 3-portainen malli, mutta Seinelä kannustaa miettimään myös 2-portaista kipulääkitystä, johon tutkimuksen mukaan oltiin tyytyväisempiä, kun kipu tuli hoidetuksi. Saattaja on myös edellytyksenä sille, että esilääkitystä ja vahvaa kipulääkitystä voidaan antaa. Kun potilaan kunto on todella heikko, hoitopäätöksessä tulee punnita tarkasti hoidon hyöty ja toimenpiteen riski.

Vaikka muistisairas ei välttämättä muista, miksi hän on joutunut esim. hammaslääkäriin, hän muistaa tunteen, joka liittyy tilanteeseen. Ystävällinen kohtelu auttaa eteenpäin.
– Kehu kuinka hienoa on, että potilas on ylipäänsä tullut hammaslääkäriin, kuinka hienot vaatteet hänellä on ja kerro, että hän on oikeassa paikassa, kannustaa Seinelä.
Kielelliset häiriöt, kömpelyys liikkeissä ja agnosia korostuvat kiireisessä, sekavassa ja epäarvostavassa ilmapiirissä. Turvallinen ympäristö ja aika auttavat hämmentynyttä potilasta. Omahoito-ohjeet kannattaa toistaa rauhallisesti useampaan kertaan, ja tukena voi käyttää kuvia sekä näyttää mallia.
Sittenkin on hyvä muistaa, että jonain päivinä hoitaminen ei vain suju.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 5/2015

Lähde: LT, erikoisl. Lauri Seinelän luento Iäkkäiden hoidon erityiskysymyksiä. Apollonia Symposium 7.3.2015.