puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kysy myös nuorelta tupakoinnista

Nuorten tupakointi on pysynyt kutakuinkin samalla tasolla kolmen vuosikymmenen ajan. Tupakointiin kannattaa puuttua ennen kuin se on alkanutkaan, painotti johtava ylihammaslääkäri Jukka Kentala kertoessaan Vaasassa ja ympäristökunnissa toteutetusta, nuoriin kohdennetusta mini-interventiosta.

Nuorten tupakkakokeilut ovat vähentyneet, mutta 14–16-vuotiaiden päivittäinen tupakointi on yleistynyt hiukan. Myös nuorten tyttöjen nuuskakokeilut ovat yleistyneet. Kaikkiaan noin 900 000 suomalaista tupakoi.

Vaasan mini-interventiossa vanhempien tupakointi ennusti voimakkaasti myös nuoren tupakointia: riski kohosi nelinkertaiseksi. Suomenkielisillä riski oli 1,7–3-kertainen verrattuna ruotsinkielisiin, Kentala kertoi.

Tupakkainterventio olisikin hyvä toteuttaa niin nuorten kuin heidän vanhempiensa kohdalla. Suun terveydenhuollossa sitä pidetään erityisen tehokkaana. Säännölliset, pitkähköt potilaskontaktit mahdollistavat toistuvatkin keskustelut. Hammaslääkäreillä ajatellaan myös olevan kokemusta muusta terveysvalistuksesta ja ammattiauktoriteettia. Käypä hoito -suosituksessa tupakkainterventio velvoitetaankin koko terveydenhuoltohenkilöstön tehtäväksi.

Tupakoinnin ja sen lopettamisen vaikutukset näkyvät suussa suhteellisen nopeasti, jolloin potilaalle voidaan näyttää niin tupakoinnin kuin lopettamisen seurauksia näkyvällä alueella. Vaasan mallissa nuorille esiteltiin peilin avulla heidän suunsa: tupakoinnin aiheuttamat muutokset tai niiden puuttuminen. Nuoria kannustettiin ja tuettiin savuttomuuteen. Henkilökunta piti muutosten esittelyä enimmäkseen mielenkiintoisena. Resurssipula oli yksi ongelma, mutta suureksi ongelmaksi nousi henkilökunnan oma tupakointi, joka vaikutti heidän asenteisiinsa. Henkilökunnan tupakointi olisikin hoidettava ensin.

Tupakointiin puuttumisen ongelmina koetaan usein aikapula ja se nähdään yksityisyyden rajan ylittämisenä. Toisinaan henkilökunta ei usko vieroituksen tehoon, tai pitää tupakkakeskustelua vaikeana eikä usko omiin kykyihinsä. Intervention ei aina koeta liittyvän potilaskäyntiin. Keskustelu tulisi ulottaa myös nuuskan käyttöön, Kentala muistuttaa.

Tupakkaintervention systemaattista käyttöä tukisi henkilökunnan koulutus ja vuorovaikutustilanteiden harjoittelu jo opiskeluvaiheessa. Korvaustuotteiden näkyminen vastaanotolla olisi myös eduksi. Interventiosta palkitseminen esimerkiksi toimenpidelisän muodossa saattaisi lisätä mielenkiintoa sen tekemiseen.

Lähde: Johtavan ylihammaslääkärin Jukka Kentalan luento ”Kokemuksia tupakkainterventiosta” Apollonia Symposiumissa 19.3.2010.

Ani Lakoma, Suomen Hammaslääkärilehti 7/2010