puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Näyttö ksylitolin puolesta on vahva

Löytyykö ksylitolille vastusta makeutusmarkkinoilla, kysyttiin Tiedeuutisissa Hammaslääkärilehdessä 10/2010. Lukijapalautteessa kaivattiin professori Kauko K. Mäkisen kantaa uutisointiin professori Svante Twetmanin luennosta.

Ksylitolin säännöllinen käyttö voidaan liittää karieksen ilmaantuvuuden merkittävään vähenemiseen ja hampaiden remineralisaatioon, on professori Mäkisen yksiselitteinen viesti. Ksylitolitutkimuksen historiassa on ollut valitettavia virhelaskelmia sekä epäadekvaatteja tutkimusasetelmia, jotka ovat tuottaneet ristiriitaista tietoa ksylitolin vaikutuksista. Mäkinen arvioi noin 98 % ksylitolitutkimustuloksista tukevan näyttöä ksylitolin hyödyllisyydestä.

Ksylitolin käytön on todettu vähentävän merkittävästi kariesta ja lisäävän kiilteen remineralisaatiota ja uudelleenkovettumista. Ksylitolin vaikutukset jaetaan passiivisiin ja aktiivisiin vaikutuksiin. Passiiviset vaikutukset ovat pureskelun aiheuttama syljenerityksen lisääntyminen sekä sokerin korvaaminen fermentoitumattomalla ksylitolilla. Nämä jo yksinään tekisivät ksylitolin käytöstä suositeltavaa. Lisäksi ksylitolin aktiiviset vaikutukset hyödyttävät silloinkin, kun ravinto on hyvin kariogeenistä.

Ksylitoli vähentää syljen ja plakin entsyymitoimintaa niin, että kyky pilkkoa sakkaroosia ja hapontuotto vähenevät. Ksylitoli estää kariogeenisten bakteerien hapontuottoa, mutta myös useista lajeista koostuvan biofilmin muodostumista. Ksylitoli lisää remineralisaatiota jäljittelemällä syljen peptidien, kuten stateriinin, toimintaa, ylläpitää syljen korkeampaa pH:ta sekä samanaikaisesti syljen supersaturoitunutta kalsiumtasoa.

Vaikka kemiallisissa tutkimuksissa on todettu kalsiumtason kohoavan plakissa ksylitolin käytön jälkeen, kliinisissä tutkimuksissa ei ole todettu ksylitolin käyttäjillä runsaampaa hammaskiven muodostusta. Päinvastoin: ksylitolin vaikutuksesta plakkia on vähemmän, ja se irtoaa hampaiden pinnoilta helpommin. Plakki aiheuttaa vähemmän inflammaatiota kuin sokerin vaikutuksesta muodostunut plakki. Ksylitolia voidaankin käyttää myös osana parodontaalisairauksien ehkäisyä.

Ksylitolin suositeltu päivittäinen annos on 6–7 g, jaettuna 3–5 annokseen. Ksylitolin käyttöä suositellaan myös maailmalla: useissa Aasian maissa on seurattu Suomen käyttösuosituksia ja myös American Association of Pediatric Dentistry suosittelee ksylitolin käyttöä.

Tutkimusasetelma ei enää nykyään ole ksylitolin paremmuus sakkaroosiin nähden, vaan muihin sokerialkoholeihin, Mäkinen painottaa. 2000-luvun tutkimus keskittyy selvittämään, ovatko sokerialkoholit yhtä tehokkaita, vai eroavatko ne toisistaan karieksen ehkäisyssä. Pitkäaikaisessa käytössä esimerkiksi sorbitoli ja mannitoli näyttävät jopa edistävän kariesta, vaikka ovatkin sakkaroosia turvallisempia vaihtoehtoja.

Eräs tulokas hammasystävällisten makeutusaineiden kentällä on erytritoli. Se saattaa olla yhtä tehokas tai jopa tehokkaampi kariesta vastaan kuin ksylitoli. Lähitulevaisuudessa odotetaan saatavan tutkimustuloksia ksylitolin ja erytritolin vaikutusten mahdollisista eroista. Erytritolilla ei ole laksatiivisia vaikutuksia kuten ksylitolilla, ja erytritolia voitaisiinkin käyttää karieksen ehkäisyyn yhdessä ksylitolin kanssa.

Ani Lakoma, Apollonia

Lähteet: Mäkinen KK. Sugar alcohols, caries incidence, and remineralization of caries lesions: a literature review. Int J Dent 2010; 2010:981072. Epub.
Professori Kauko K. Mäkisen haastattelu