puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Nuoren implantti eroaa vanhuksen implantista

Implanttihoidon tavoitteena on kestävä hoitotulos, toiminnallisuus, kudosten säästäminen, esteettinen lopputulos, implanttien ylläpitohoidon mahdollistaminen ja muun hampaiston ylläpito. Eri-ikäisten potilaiden implanttihoidossa näitä tavoitteita lähestytään hieman eri näkökulmista, joita Apollonia Symposiumissa kuvasi HLT, EHL Maarit Salonen-Kemppi.

Nuoren implanttihoidon erityisenä haasteena on hoidon oikea ajoittaminen. Implanttihoidon tarpeen aiheuttaa usein joko trauma tai hypodontia, ja hoidossa on huomioitava hoitovaiheiden porrastus sekä väliaikaiset proteettiset ratkaisut. Usein siihen sisältyy myös oikomishoito. Kudoksen riittävyys on arvioitava. Esimerkiksi puuttuvan kulmahampaan tilanteessa tilaa on usein vähän, jolloin joudutaan käyttämään ohuempaa implanttia. Sivuliikkeiden ohjaus vaatii tällöin erityistä huomiota. Jos puuttuva hammas on yläkakkonen, Salonen-Kemppi suosittelee jättämään kolmosen paikalleen funktionaalisen ohjauksen vuoksi, ja korvaamaan kakkosen implantilla.

Traumojen yhteydessä pyritään säilyttämään pysyvän hampaan juuri mahdollisimman pitkään, jotta se ylläpitäisi tilaa ja luun määrää. Mikäli juuri joudutaan poistamaan, tila ylläpidetään aukonsäilyttäjällä, kunnes implantointi voidaan tehdä.

Aikuisiässä implanttihoidon tarve on useammin hammassairauksien aiheuttamaa: endodonttiset ongelmat, parodontiitti ja proteesin rikkoutuminen aikaansaavat toiveen hampaan korvaamisesta kiinteällä rakenteella. Salonen-Kemppi peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista suunnittelua ja aikaisempien hoitovaihtoehtojen mahdollista uudelleen arviointia. Etenkin purentapintamateriaalit olisi hyvä saada yhteneväisiksi.

Vanhusten implanttihoidon erityispiirteenä on tarve hoidon muunneltavuuteen. Vanhuksen yleistilan mukaan muunneltavat proteettiset rakenteet voivat olla aluksi vaikkapa kiskokiinnitteisiä. Sorminäppäryyden heikentyessä kiinnikkeet voidaan vaihtaa neppareiksi. Lopulta voidaan joutua vaihtamaan kiinnikkeet implanttien suojaruuveiksi. Vanhuksen kunnon huonontuessa myös omaiset usein tuovat mielipiteensä ja toiveensa esiin. 

Ani Lakoma, Apollonia

Lähde: HLT, EHL Maarit Salonen-Kempin luento ”Hammas implantiksi” Apollonia Symposiumissa 12.3.2011.