puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Totuus lapsen suusta tulee lapsen suusta

Karies varjostaa monen lapsuutta. Maailman terveysjärjestön mukaan 12-vuotiaiden keskiarvoinen DMFT vaihtelee 1,19:stä Afrikassa 2,35:een Amerikan mantereella. Lasten karieksesta johtuva hammassärky aiheuttaa valtavasti poissaoloja koulusta ja harrastuksista, ja monissa länsimaissa se on yleisimpiä syitä lapsen yleisanestesiaan. Lisäksi karieksella on suuri merkitys lapsen ja nuoren aikuisen ulkonäön sekä sosiaalisten suhteiden kannalta. 

Eräässä tutkimuksessa (Newton ym., 2003) näytettiin yliopisto-opiskelijoille kuvia miehistä, joiden hampaiston etualueelle oli kuvamanipulaation avulla muokattu näkyvää kariesta.
– Se, miten menestyneeksi ja yhteiskuntakelpoiseksi opiskelijat arvioivat henkilön, oli johdonmukaisesti yhteydessä siihen, näkyikö hänellä etuhampaissaan ”kariesta” vai ei, toteaa Sheffieldin yliopiston professori Helen Rodd.

Rodd muistuttaa, että keskustelussa lasten hampaiston hoidosta ja terveysvalistuksesta unohtuu helposti yksi näkökulma: lapsen oma. Sheffieldin yliopiston kliinisen hammaslääketieteen laitoksella onkin käynnissä CREATE (Children’s Oral Health Research) -projekti, jossa annetaan lapsille tilaisuus itse kertoa, miten he kokevat suunterveytensä sekä suusairautensa ja niiden hoidon. Projektissa myös pyritään parantamaan lasten suunterveyttä kehittämällä lapsilähtöisiä toimintamalleja suun terveydenhuoltoon.

Perinteisesti suunterveyteen liittyvää elämänlaatua ja suun alueen kipua on arvioitu kvantitatiivisilla kyselyillä ja mittareilla (esim. Child Perception Questionnaire [CPQ] tai Child Oral Health Impact Profile [C-OHIP]). Roddin mukaan näille kyselyille on paikkansa, sillä ne ovat taloudellisia ja antavat helposti käsiteltävää tietoa.
– Lapsen kohdalla kuitenkin on aina se riski, ettei hän ymmärrä kvantitatiivisen testin kieltä tai kysymyksenasettelua oikein eikä vastausformaatti ole hänelle sopiva.

On todettu, että jos lapselle tehdään kaksi erilaista, suunnilleen samaa asiaa mittaavaa kvantitatiivista kyselyä, niiden tulokset eroavat joskus toisistaan huomattavasti. Kvantitatiivisten kyselyiden tulokset eivät myöskään aina vastaa kliinistä tilannetta suussa.

Roddin tutkimusryhmässä onkin kehitetty kvalitatiivisia menetelmiä lasten suunterveyteen liittyvän elämänlaadun ja suun alueen kivun mittaamiseen. Sheffieldissä materiaalia on kerätty esimerkiksi klinikan odotushuoneessa leikkien avulla. Tällainen keruutilanne yleensä sopii kielellisesti vielä kehittymättömille lapsille sekä lapsille, joilla on esim. oppimisvaikeuksia.
– Pyrimme selvittämään, miten lapsi itse kuvaa kokemuksiaan, jolloin saatu aineisto ja sen perusteella kehitettävä mittari eivät määräytyisi ainoastaan tutkijoiden käyttämän kielen tai heidän agendansa perusteella.

Roddin ryhmä on selvittänyt myös yleisanestesiassa tehtävään hammastoimenpiteeseen menevien lasten kokemuksia haastatteluilla. Ennen nukutusta tehdyissä haastatteluissa selvisi monta yllättävää asiaa.
– Yleensä lapset eivät tienneet, montako hammasta heiltä poistettaisiin. Suurelle osalle tuli myös yllätyksenä ja pettymyksenäkin, että leikkauksen jälkeen pitää mennä kotiin lepäämään.
Lisäksi useimmat lapset valittivat ennen leikkausta kovaa nälkää.

Tutkijat totesivatkin, että vanhempia ja lapsia tulisi informoida paremmin leikkauksen sisällöstä. Samoin oli selvää, että tarvitaan neuvoja siitä, miten ennen toimenpidettä ja sen jälkeen tulee syödä, jotta vältetään leikkausta edeltävän paastoamisen ikävät vaikutukset.
– Lapsia haastattelemalla siis saadaan hammashoidon kehittämisen kannalta erittäin olennaista tietoa.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 6/2016

Lähde: Prof. Helen Roddin luento ”The impact of caries: the child´s perspective” Apollonia Symposiumissa 18.3.2016.