puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Tuolinvierusopetukseen kannattaa panostaa

Kliinisen vaiheen lähiopetus ja ohjaus – ”tuolinvierusopetus” – on merkittävä osa hammaslääkärin professioon oppimista. Kliiniset opettajat eri puolilta Iso-Britanniaa laativat kymmenen vuoden tutkimuksen ja kahden konsensuskonferenssin pohjalta suosituksen yksilöllisen lähiopetuksen kehittämispoluksi.

Vuosina 2005–2008 tehdyt tutkimukset osoittivat, että lähiopetuksen tasossa on parantamista. Hammaslääketieteen opiskelijat (Cardiff University School of Dentistry) kokivat, että kliinisen harjoittelun ohjaus oli hyvin vaihtelevan tasoista. Opiskelijat myös kertoivat oppivansa enemmän pedagogisesti koulutetulta opettajalta kuin kouluttamattomilta.

Konsensuskonferensseissa koottiin ryhmätyöskentelyn pohjalta suositukset, joissa keskityttiin kolmeen osa-alueeseen: oppimisympäristöön sekä oppijan ja opettajan ominaisuuksiin. Oppimisympäristössä tulisi kiinnittää huomiota mm. tiimityöskentelyyn, opetuksen yhdenmukaisuuteen ja arvostukseen sekä turvallisuuteen. Opiskelijan vastuulla olisi hyödyntää mahdollisimman hyvin tarjottuja oppimismahdollisuuksia. Opettajalta toivotaan puolestaan mm. pedagogista osaamista, kykyä antaa vastuuta ja opastaa sopivassa suhteessa, opastaa kriittiseen ajatteluun sekä antaa rakentavaa palautetta. Opettajan rooli vaihtelee myös paljon liikuttaessa perusopiskelijoiden opetuksesta erikoistujien opetukseen tai laitoksen johtotehtäviin.

Tutkijoiden mukaan suositukset voisivat toimia hyvänä tiedonlähteenä opetuksen kehittämisessä ja myös opetuksen tason ylläpitämisessä. Suosituksissa painotetaan, että opetuksen kehittäminen on jatkuva prosessi. Tavoitteena kaiken kaikkiaan on parantaa opiskelijoiden oppimiskokemusta.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 10/2015

Lähde: Wilson J, Sweet J, Pugsley L. Developmental guidelines for good chairside teaching – a consensus report from two conferences. Eur J Dent Educ. 2015; 19(3): 185–91.