puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Vähemmän titaania, vähemmän tuskaa?

Implanttihoidot, joihin liittyy luun lisääminen, ovat monesti kivuliaita ja kalliita prosesseja, joiden lopputulos ei kuitenkaan ole varma. Lyhyitä implantteja käyttämällä voidaan ratkaista joitakin nykyisiin implanttihoitoihin liittyviä ongelmia, mutta lisätutkimusta mm. niiden kestävyydestä vaaditaan vielä paljon, toteaa Dr. Daniel Thoma.

Lyhyeksi implantiksi määritellään on implantti, jonka luun sisään tarkoitettu osa on 8 millimetrin pituinen tai sen alle. Lyhyiden, karheapintaisten implanttien käyttöön implanttihoidoissa liittyy useita potentiaalisia etuja, joista monet ovat yhteydessä siihen, ettei implantointia varten tarvitse tehdä luun lisäystä.
– Luun lisäämisoperaatioiden avulla tehtyihin implantointeihin liittyy paljon epävarmuustekijöitä, Thoma toteaa.

Esimerkiksi eräässä 67 tutkimusta kattaneessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin sinusliftin avulla tehtyjen implanttihoitojen komplikaatioita ja implanttien menetyksiä. Implanteista menetettiin 3 vuoden seurannan aikana lähes 15 %, ja jopa 20 prosentissa leikkauksista ilmeni komplikaatioita.

Ovatko lyhyet implantit sitten vastaus ongelmiin? Thoman mukaan sitä ei vielä tiedetä. Kliiniseen päätöksentekoon kullekin potilaalle parhaiten sopivasta menetelmästä on vaikea saada tukea prekliinisestä tai kliinisestä tutkimuksesta, sillä sitä on vähän ja sen tulokset ovat ristiriitaisia.
– Ei vielä ole selvää, mitkä ovat lyhyiden implanttien spesifiset käyttöaiheet tai miten lyhyet implantit kestävät pitkällä aikavälillä verrattuna perinteisiin ”pitkiin” implantteihin.

Olennaisin kysymys on Thoman mukaan se, paljonko titaania ja montako implanttia tarvitaan kunkin hampaiston rekonstruktoimiseksi siten, että tulos kestää jopa vuosikymmeniä.

Erään katsauksen mukaan implanttien kuormankantokyky on sitä parempi, mitä enemmän leukaluussa on titaanipinta-alaa. Toiset tutkimukset taas ovat päätyneet siihen, että kuorma jakaantuu tasaisemmin, kun käytetään lyhyitä implantteja.
– Eri implanttijärjestelmien välilläkin on eroja, mutta niistäkään ei ole systemaattista tietoa.
Myöskään kysymykseen siitä, paljonko osseointegraatiota tarvitaan, jotta implantti kestäisi suussa, ei ole pystytty vastaamaan.
Lyhyiden implanttien rajoituksiksi on epäilty mm. sitä, että kun pieneen implanttiin kiinnitetään suuri kruunu, marginaalisen luun resorptio lisääntyy. Tämänhetkisten tulosten mukaan näin ei kuitenkaan käy.

Kuitenkin eräässä katsauksessa todettiin, että 2 vuoden kestävyysluvut laskivat merkittävästi, kun implantin pituus oli alle 6 mm. On myös viitteitä siitä, että yläleuassa lyhyet implantit kestävät heikommin kuin pitkät.
Selvää ei ole sekään, mikä on luun laadun merkitys implantin sopivalle pituudelle, ja vaikuttaako implantin pituus marginaalisen luukadon määrään.

Thoman oma tutkimusryhmä tekee tällä hetkellä kontrolloitua, vertailevaa tutkimusta, jossa yhdelle koeryhmälle on tehty yksittäisen hampaan implantointi 6 mm:n lyhyellä implantilla. Toiselle ryhmälle taas on tehty ”klassinen” implantointi, jossa implantin pituus on 11–15 mm ja luuta on augmentoitu sinusliftillä. Kaikki implantit on kuormitettu 6 kk:n paranemisajan jälkeen.
– Nyt kuormittamisesta on vuosi, eikä yhtään implanttia vielä ole menetetty. Marginaalista luuta on hävinnyt jonkin verran, mutta erot ryhmien välillä ovat hyvin pienet. Toistaiseksi voidaan siis todeta, että molemmat menetelmät olivat turvallisia ja tulos ennalta-arvattava.

Ainoat varmat ja selkeät erot tähän mennessä ovat se, että sinuslift nostaa implanttileikkauksen kestoa noin 50 %:lla ja hintaa jopa yli sadalla prosentilla. Lisäksi lyhyen implantin saaneiden potilaiden postoperatiiviset vaivat ovat olleet selkeästi pienemmät, kun luuaugmentaatiota ei ole tarvittu.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 5/2014

Lähde: Dr. Daniel Thoman luento ”Short dental implants – clinical indications and limitations” Apollonia Symposiumissa 14.3.2014.