Ismo Räisänen
Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudossairaus on krooninen, monitekijäinen infektio- ja tulehdussairaus, joka aiheuttaa hampaiden tukikudosten tuhoa. Kroonisena matala-asteisena tulehdustilana se on yhdistetty useisiin kroonisiin systeemisairauksiin, mukaan lukien diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, keuhkoahtaumatauti, verenpainetauti ja syöpä. Lisäksi parodontiitti on maailmanlaajuisesti yleinen suun sairaus, jonka ilmaantuvuus kohoaa merkittävästi 20–40 ikävuoden välillä.
Alkavan parodontiitin tunnistaminen on haastavaa, ja usein parodontiitti löydetään vasta, kun se on jo edennyt ja aiheuttanut selkeästi havaittavia kliinisiä ja röntgenologisia muutoksia. Sen vuoksi parodontiitin ehkäisy ja hoito onkin yleensä luonteeltaan reaktiivista. Olisikin tärkeää tunnistaa nuoret riskipotilaat mahdollisimman varhain, jotta parodontiittia voitaisiin ennaltaehkäistä ja hoitaa oikea-aikaisesti ja tehokkaasti.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin uusia tapoja tehostaa nuorten alkavan parodontiitin diagnostiikkaa. Tutkimuksessa keskityttiin nuorten alkavan parodontiitin riskitekijöihin (osatyö I) ja aktiivista matriksin metalloproteinaasi -8:aa (aMMP-8) mittaavan entsyymitestin käyttöön alkavan parodontiitin diagnostiikassa (osatyöt II–IV). Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa, jotka koostuivat 15–17-vuotiaista kotkalaisnuorista. Aineistot on koottu vuosina 2004–2005 (N = 501) ja 2014–2015 (N = 47).
Väitöstutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tutkimuskirjallisuutta, jonka perusteella alkavan parodontiitin taustalla vaikuttavat aMMP-8-entsyymi sekä bakteeribiofilmi ja sen dysbioosi. Osatyössä I osoittautui, että alkavan parodontiitin riskitekijöitä olivat erityisesti syljen kohonnut aMMP-8-pitoisuus, tupakointi, bakteeribiofilmin kertyminen yhdistettynä lisääntyneeseen ienverenvuotoon sekä miessukupuoli. Osatyössä II todettiin, että alkavan parodontiitin tunnistamisessa suuhuuhteen aMMP-8-pitoisuus oli kliinisesti mitattua ienverenvuotoa (BOP > 20 %) tarkempi biomerkkiaine. Osatyössä III havaittiin huonon suuhygienian (plakin) sekoittavan BOP:n ja alkavan parodontiitin välisen yhteyden. Siten BOP näyttäisi ilmaisevan ensisijaisesti hampaiston bakteerikuormituksen ja ientulehduksen laajuuden, kun taas aMMP-8 yhdistyy vahvemmin alkavaan parodontiittiin. Osatyössä IV osoittautui, että aMMP-8-analytiikassa suuhuuhde oli sylkeen verrattuna astetta tarkempi suuneste.
Saatujen tulosten perusteella aMMP-8-suuhuuhdevieritestaus on hyödyllinen väline nuorten alkavan parodontiitin tunnistamiseksi ja taudin ennaltaehkäisyn kohdentamisen tehostamiseksi. aMMP-8-diagnostiikan yhdistäminen muiden tunnettujen parodontiitin riskitekijöiden tarkasteluun lisää mahdollisuuksia monipuolistaa ja tarkentaa riskipotilaiden tunnistamista. Jatkotutkimukset tällaisen riskiluokitustyökalun rakentamiseksi ovatkin suositeltavia.
Risk factors and active matrix metalloproteinase-8 (aMMP-8) diagnostics for initial periodontitis in adolescents
Ismo Räisänen
HLL (väit.), DI
VASTAVÄITTÄJÄ
Tellervo Tervonen, professori emerita (h.c.), dosentti
Oulun yliopisto
KUSTOS
Taina Tervahartiala, dosentti
Helsingin yliopisto
ESITARKASTAJAT
Denis Kinane, kunniadekaani,
professori
Bernin yliopisto, Sveitsi
Daniel Jönsson, apulaisprofessori
Lundin yliopisto, Malmö, Ruotsi
OHJAAJAT
Anna Maria Heikkinen, professori
Tampereen yliopisto
Timo Sorsa, professori
Helsingin yliopisto / HUS / Karoliininen instituutti, Tukholma, Ruotsi
Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/356846