Biopsykososiaalisilla tekijöillä on tärkeä rooli purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) kehittymisessä ja oirekuvan muodostumisessa. Purentaelimistön kivulle ja toimintahäiriölle on hiljattain kehitetty uusi diagnostinen kriteeristö (DC/TMD, Diagnostic Criteria for TMD), joka pohjautuu aikaisempaan RDC/TMD (Research Diagnostic Criteria for TMD) -kriteeristöön. Molemmat kriteeristöt koostuvat Axis I -osasta, jonka avulla tehdään kliininen diagnoosi, ja Axis II -osasta, jota käytetään psykososiaaliseen arviointiin.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli verrata RDC/TMD- ja DC/TMD Axis II -instrumenttien suomenkielisiä versioita toisiinsa sekä arvioida niiden sisäistä reliabiliteettia. Lisäksi vertailtiin näihin instrumentteihin sisältyvien kivun haitta-astetta kuvaavien (Graded Chronic Pain Scale, GCPS 1.0 RDC/TMD-FIN vs. GCPS 2.0 DC/TMD-FIN) kyselyjen soveltuvuutta TMD-kipupotilaiden luokitteluun: potilaat jaoteltiin biopsykososiaalisiin alaluokkiin kivun intensiteetin ja toimintahaitan perusteella. Tämän ohella tutkimuksessa selvitettiin TMD:n aiheuttaman toimintahaitan yhteyttä konservatiivisen TMD-hoidon vasteeseen.
Ensimmäiseen otokseen kuului 197 TMD-kipupotilasta Suomen eri yliopistosairaaloista. Potilaat täyttivät DC/TMD-FIN- ja RDC/TMD-FIN Axis II -kyselylomakkeet sekä lisäkyselyt, jotka koskivat kipua, biopsykososiaalisia tekijöitä ja hoitoon liittyviä muuttujia. Potilaat tutkittiin kliinisesti DC/TMD Axis I -protokollan mukaan. Heidät luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0- ja GCPS 2.0- kyselyihin saatujen vastausten perusteella. Toisessa otoksessa oli mukana 80 erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilasta, jotka luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0 -kyselyn pohjalta.
Potilaita seurattiin 12 kuukauden ajan. Seurantakäynneillä potilaat arvioivat kipunsa voimakkuutta, saamansa hoidon vastetta ja TMD-oireidensa vakavuutta.
DC/TMD- ja RDC/TMD Axis II -instrumenteilla saadut tulokset korreloivat keskenään merkitsevästi, ja niiden sisäinen reliabiliteetti sekä kysymysten välinen yhtenäisyys todettiin hyviksi. TMD-alaluokan 3 potilailla todettiin merkitsevästi enemmän biopsykososiaalisia oireita ja aiempia terveydenhoidon käyntejä kuin muilla. Lisäksi alaluokan 3 potilaiden oireet kuvautuivat heidän omien vastaustensa perusteella kaikkein vakavimpina.
Voidaankin todeta, että suomenkielisten RDC/TMD- ja DC/TMD-kriteeristöjen Axis II -instrumenttien validiteetti ja sisäinen yhtenäisyys ovat hyvät, ja siten nämä kriteeristöt soveltuvat TMD-kipupotilaiden tutkimiseen erikoissairaanhoidossa. Tulosten perusteella GCPS 2.0 -kyselyn avulla on mahdollista jaotella erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilaita biopsykososiaalisesti relevantteihin alaluokkiin.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että keskivaikea tai vaikea kipuun liittyvä toimintahaitta voi heikentää vastetta TMD-hoidolle.
Psychososial Assessment of Patients With Temporomandibular Disorders (TMD). Suitability of the Finnish Version of Diagnostic Criteria for TMD Axis II Instruments
Maria Hietaharju
HLT (väit.)
VASTAVÄITTÄJÄ
Jenni Hjerppe, dosentti
Turun yliopisto
KUSTOS
Kirsi Sipilä, professori
Oulun yliopisto
ESITARKASTAJAT
Birgitta Häggman-Henrikson,
professor
Malmö University, Malmö, Sweden
Marika Doepel, HLT
Turun yliopisto
OHJAAJAT
Kirsi Sipilä, professori
Oulun yliopisto
Ritva Näpänkangas, dosentti
Oulun yliopisto
Verkkojulkaisun osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-3777-0