Väitös: Suunterveyden edistämisohjelma auttoi Pohjois-Korean lapsia
Karies on maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa erityisesti kehittyvien maiden lapsia. Pohjois-Koreassa eli Korean demokraattisessa kansantasavallassa suunterveyden kannalta vahingolliset tavat ja karies ovat yleistyneet kaupunkilaislapsilla nopeasti sen jälkeen, kun maa on länsimaistunut. Tämän myötä on syntynyt tarve lisätä pohjoiskorealaisten tietoutta suunterveyttä edistävistä tavoista.
Kehitysyhteistyöjärjestö Fida International on antanut maassa humanitaarista apua ja tehnyt kehitysyhteistyötä 1990-luvulta lähtien. Tässä väitöstyössä selvitettiinkin Fidan kehitysyhteistyönä toteutettaman lasten suunterveyden edistämisohjelman (Children’s Oral Health Promotion Programme) vaikuttavuutta Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa sen jälkeen, kun ohjelma oli ollut käynnissä kuusi vuotta (2007–2013).
Osalle ohjelmassa mukana olleista lapsista suunterveyskasvatusta alettiin antaa jo ennen kouluikää ja osalle tehostetusti kouluiässä. Valistusohjelma sisälsi ohjausta suositusten mukaisiin hyviin suunterveystapoihin, ja lisäksi ohjelmassa jaettiin hammasharjoja, fluorihammastahnaa ja opetusmateriaalia.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin hoitamattoman karieksen esiintyvyyttä ja määrää ohjelman molemmissa interventioryhmissä sekä karieksen ja lasten itsearvioitujen suunterveystapojen välistä yhteyttä (yhteensä 500 lasta). Lisäksi kartoitettiin kyselytutkimuksilla lasten suunterveystapoja ja tietoisuutta hyvistä suunterveystavoista (2 000 lasta ja 200 vanhempaa). Lasten ja vanhempien arvioita lasten suunterveystavoista verrattiin keskenään, ja tämän ohella selvitettiin lasten suunterveystapojen yhteyttä heidän omaan sekä heidän vanhempiensa tietoisuuteen hyvistä suunterveystavoista.
Tutkimus tuotti uutta tietoa lasten suunterveydestä Korean demokraattisessa kansantasavallassa. Lasten suunterveys koheni merkittävästi vaatimattomalla panostuksella: Hoitamattoman karieksen esiintyvyys ja määrä olivat alkutilanteessa suuret, mutta ne pienenivät seurantajakson aikana molemmissa ryhmissä.
Tutkimus myös osoitti, että terveyskasvatus on tärkeää aloittaa varhain. Lasten ja heidän vanhempiensa tietoisuus hyvistä suunterveystavoista olivat korkealla tasolla, ja heidän käsityksensä lasten suunterveystavoista olivat pääosin yhteneväisiä.
Lapset noudattivat yleensä hyviä suunterveystapoja; poikkeuksena oli sokeripitoisten välipalojen käyttö, joka oli yleistä ja osoittautui huonon hammasterveyden merkittäväksi riskitekijäksi. Fluorihammastahnan käyttö yleistyi koululaisten keskuudessa seuranta-aikana. Vanhempien tietoisuus hyvistä suunterveystavoista ei ollut tilastollisesti yhteydessä lasten itse raportoimaan suunterveyskäyttäytymiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kehittyvien maiden lasten terveyden edistämiseksi kehitysyhteistyöhankkeiden tulisi useammin sisältää suunterveyskasvatusta. Erityisesti suunterveyden edistämistyössä tulisi korostaa sokerin kulutuksen ja makeiden välipalojen käytön rajoittamista. Edullisen fluorihammastahnan tulisi olla helposti saatavilla kaupoista.
Väitöstutkimus on tehty Itä-Suomen yliopiston Terveystieteiden tiedekunnan Hammaslääketieteen yksikössä yhteistyössä Pyongyang Medical Universityn kanssa.
Väitöskirja tarkastettiin 17.2.2017 Itä-Suomen yliopistossa
Pirkko-Liisa Tarvonen
HLL (väit.)
VASTAVÄITTÄJÄ
Anneli Milén, professori
Tampereen yliopisto
KUSTOS
Anna Liisa Suominen, professori
Itä-Suomen yliopisto
ESITARKASTAJAT
Sisko Honkala, professori
University of Tromsø, Norja
Kaisu Pienihäkkinen, dosentti
Turun yliopisto
OHJAAJAT
Anna Liisa Suominen, professori
Itä-Suomen yliopisto
Kirsi Sipilä, professori
Itä-Suomen yliopisto
Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2412-4