Priorisointi konkretisoituu vastaanottohuoneissa. Sanni Aho, Teemu Taipale, Annina Salmi ja Paulus Torkki löysivät aiheesta monta näkökulmaa kolmannessa priorisointiwebinaarissa. (Kuva: Emma Tschaplin)
Miten priorisointitarpeeseen vastataan vastaanottohuoneesta? Aiheesta keskustelivat terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkki, HLL, erikoistuva hammaslääkäri, tohtorikoulutettava Annina Salmi, HLT, apulaisylihammaslääkäri Teemu Taipale ja HLL, yksityishammaslääkäri Sanni Aho Apollonian ja Nordic Healthcare Groupin järjestämässä kolmannessa priorisointiwebinaarissa 21.9.2023.
Keskustelu kääntyi vahvasti ennaltaehkäisevään hoitoon ja yhtenäisiin hoitokäytäntöihin.
– Aika voidaan käyttää johonkin ja vain kerran, jolloin se on jostakin pois, muistuttaa Torkki.
Rajallisilla ammattilaisresursseilla pitäisi päästä tekemään mahdollisimman oikeita asioita. Mutta millaisia priorisointipäätöksiä vastaanottohuoneessa voi tehdä?
Omahoito ja preventio keskiöön
Yksi keskeinen keino säästää resursseja on ennaltaehkäisevän hoidon priorisointi. Tästä ollaan yhtä mieltä. Ennaltaehkäisevän hoidon ja interventioiden pitäisi limittyä koko hoitotiimin työhön – vahvasti myös hammaslääkärin omaan työhön.
– Pieni nanointerventiokin eri kohdissa on merkittävä. Kun käytän hetkessä x riittävästi aikaa, säästän sitä toisessa kohtaa, pohtii Salmi.
Erityisen tärkeää omahoidon opastus on lapsiperheiden kohdalla, ettei lapsista tule aikuisia, joilla on suusairauksia. Väestön ikääntyessä iäkkäiden ehkäisevällä hoidolla on myös kasvava merkitys.
– Ikäihmisten kohdalla korostuu moniammatillisuus. Olemme ehkä hammashoidossa jääneet hieman jälkeen muiden kouluttamisessa. Moniammatillinen opastus voisi vähentää hoidontarvetta merkittävästi, miettii Salmi.
Lisäksi avuksi tarvitaan asiakassegmentointia. Preventiivistä hoitoa pitäisi kohdentaa paljon palveluja tarvitseviin potilaisiin. Perusterveille voitaisiin puolestaan käyttää kustannustehokkaita hoitomalleja.
– Esimerkiksi Kerralla enemmän -malli toimii, jos siihen on segmentoitu oikeanlaisia potilaita, jolloin resurssia vapautuu muille ryhmille, kuvailee Salmi.
Omahoidon onnistumisella on myös keskeinen merkitys monen suusairauden hoidon onnistumisessa. Keski-Suomen hyvinvointialueella tähän on kiinnitetty erityisesti huomiota, ja käytössä on malli, jossa jokaisella hoitokäynnillä puhutaan hampaiden puhdistamisesta ja käydään läpi omahoidon taso.
– Jos ihminen ei ole kykeneväinen hoitamaan suutaan, on resurssien tuhlausta tehdä joitakin toimenpiteitä tai niistä voi olla jopa haittaa, toteaa Taipale.
Hoitosuositukset työkalupakkiin
Selkeät soppaohjeet olisivat tervetulleita hammaslääkärinkin arkeen ja priorisoinnin tueksi, mutta niiden laatiminen ei ole ihan yksinkertaista. Jokaisen potilaan kohdalla on monta mietittävää asiaa, ja päätöksiä tehdään hammaslääkärin kliinisen autonomian turvin yhdessä potilaan kanssa.
– Harvoissa paikoissa halutaan tehdä kategorisia päätöksiä siitä, mitä tehdään ja mitä ei, sillä potilaat ovat yksilöitä. Toivoisin kutenkin, että asiasta keskusteltaisiin ja priorisointipäätöksiin tulisi tukea ylemmältä taholta, pohtii Aho.
Keskustelua toivottaisiin myös uusista tutkimustietoon pohjautuvista hoitosuosituksista, mikä tukisi suositusten jalkautumista kentälle ja hoidon vaikuttavuutta.
– Kliininen päätöksenteko sitoo terveyssektorilla resursseista yli puolet. Olisi varmasti hedelmällistä, jos esimerkiksi uusista Käypä hoito -suosituksista keskusteltaisiin, jolloin linjaukset olisivat yhdenmukaisempia, sanoo Taipale.
– Käyvän hoidon tuoma yhteinen linjaus vähentää myös sitä, että hoito alkaisi uudestaan, kun hammaslääkäri vaihtuu, muistuttaa Salmi.
Salmen mukaan resursseja vapauttaisi ja priorisointia selkeyttäisi myös valmiit mallit, joiden mukaan toimittaisiin tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi ikäihmisen siirtyessä palveluasumiseen kaikilla olisi selkeä käsitys siitä, miten suunterveysinterventio hoidetaan tässä risteyskohdassa.
Taipale odottaa myös uutta valtakunnallista suositusta tutkimusväleistä, ettei terveitä hoidettaisi yhä terveimmiksi.
Oikeita asioita sopivin välein
Keskusteluun kiilaavat myös vähähyötyiset hoidot ja hoidon jatkuvuus. Vaikuttavuusseuran Hukkajahdissa keväällä 2023 huomattiin, että lääkärien ja hammaslääkärien työssä oli paljon sellaista, mikä oli pois potilaiden hoidosta – muun muassa lausuntoja, tarkastuksia, reseptejä ja kirjaamisia. Kun hukka on tunnistettu, voidaan sitä ehkä saada kuriin esimerkiksi tekniikan ja työnjaon avulla.
Taipale muistuttaa myös, että hammaslääkärillä ja potilaalla voi olla hyvinkin erilainen näkemys suun kunnosta ja tarvittavasta hoidosta. Tehdäänkö siis välillä liikaakin?
– Potilas voi kokea, että pärjää hyvinkin paljon vähemmällä. Tämä voi olla haastavaa meille, kun olemme oppineet tekemään paljon temppuja. Meidän pitäisikin pysähtyä enemmän kuuntelemaan potilasta – sillä varmasti säästäisimme paljon, summaa Taipale.
Hoitotuloksen ylläpito on kuitenkin tärkeää, ettei jo tehtyä työtä heitetä hukkaan. Hoidon jatkuvuuden tulisikin olla tärkeässä roolissa, kun suunterveyden palveluja kehitetään.
– Yksityisellä puolella pystytään paremmin pitämään kiinni yksilöllisistä hoitoväleistä ja tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan. On myös vaikuttavaa, kun näet, miten oma hoitosuunnitelmasi on toiminut, toteaa Aho.
Jatkuvuuden priorisointi on kuitenkin haaste monelle hyvinvointialueelle, etenkin isommissa kaupungeissa, joissa henkilökunnan vaihtuvuus on suurta.
– Jatkuvuuden onnistuminen riippuu paljon alueen väestörakenteesta ja siitä, millaista hoito on ollut aiemmin. Haasteena on se, etteivät alkuperäiset hoitosuunnitelmat ole enää voimassa, kun päästään jatkamaan, miettii Salmi ja jatkaa: Tiimimallin kehittäminen voisi olla hyvä asia.
Keskustelun lomasta voi poimia hammaslääkärien avuksi vielä joukon ajatuksia ja ideoita: Entäpä jos vakuutusyhtiöt tulisivat konsultoimaan hyvinvointialueita ja rakentamaan ennaltaehkäisyyn mallia – preventiovakuutusta? Mitä resursseja säästettäisiin etäpalvelujen kehittämisellä? Voisiko ajanvaraus, jossa päätetään mihin ja kenelle potilas ohjataan ja millaisissa vaivoissa, olla hedelmällinen kohde ”hukkahaukoille”? Tai miten yksityissektorin kapasiteetti saataisiin avuksi resurssipulaan? Tästä on hyvä jatkaa. Seuraava priorisointiwebinaari on suunnitteilla – ajankohta ja tulokulma tarkentuvat myöhemmin.
Annika Nissinen
Artikkeli on julkaistu Hammaslääkärilehdessä 12/2023. Kahdesta edellisestä priorisointiwebinaarista on kerrottu Hammaslääkärilehdissä 3/2023 ja 8/2023.