Autotransplantaatio eli puuttuvan hampaan korvaaminen omalla hampaalla voi tarjota biologisen ratkaisun yksittäisten hammaspuutosten hoitoon kasvuikäisillä nuorilla.
– Tämä on erittäin mielenkiintoinen vaihtoehto lapsille, joille implantointia ei voida vielä tehdä, toteaa EHL, LL, HLT Leena Ylikontiola.
Etuna on, että hampaan puhkeaminen ja juuren kehitys jatkuu siirron jälkeen. Siirrännäinen myös säästää alveoliluuta ja jopa stimuloi sen kasvua. Lisäksi hammasta voidaan oikoa myöhemmin.
Edellytyksenä on, että potilaalta löytyy siirtokelpoinen hammas. Potilaan tulisi olla myös hyväkuntoinen ja motivoitunut hoitoon. Ylikontiola painottaa oikeaa ajoitusta:
– Hampaan juuresta tulisi olla kehittynyt vähintään puolet ja alle 2/3 – ei liikaa eikä liian vähän. Yleensä avojuuriset hampaat säilyvät vitaaleina, eikä juurihoitoa tarvita kuin harvoin. Sopiva ikä on usein 10–11 vuotta. Kirurgia kannattaa konsultoida mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
Siirtoalueelle tarvitaan riittävästi tilaa. Alueen tulee olla infektiovapaa ja luuta ja kiinnittynyttä ientä riittävästi. Hyvä aseptinen leikkaustekniikka – periodontaaliligamentin ja follikkelin säilyminen mahdollisimman ehjänä ja riittävän iso siirtokuoppa – ja seuranta tukevat siirron onnistumista. Tärkeää on myös hyvä yhteistyö kirurgin ja oikojan kanssa. Onnistuneen siirron jälkeen oikomishoito voidaan aloittaa 3–4 kuukauden kuluttua.
Synnynnäisten hammaspuutosten lisäksi autotransplantaatiota voidaan käyttää trauman tai karieksen takia menetetyn sekä anomalioiden tai erilaisten syndroomien vuoksi puuttuvan hampaan korvaamiseen sekä impaktoituneen tai ektooppisen hampaan siirtoon.
– Etuhammastraumoihin voi uhrata yhden premolaarin. Muita yleisiä tapauksia ovat 1 tai 2 hampaan siirtäminen ahtaasta leuasta puuttuvan tilalle toiseen leukaan ja ektooppisen hampaan laittaminen paikoilleen.
Tutkimusten mukaan siirrännäiset palvelevat hyvin luun ja tilan säilyttäjinä myös myöhempää hoitoa kuten esim. implantointia varten. Siirretyt hampaat ovat myös säilyneet hyvin seurantatutkimuksissa ja onnistumisprosentit ovat korkeita.
– Isoimpana riskinä on ankyloosi ja resorptio. Lisäksi hammas voi jäädä lyhytjuuriseksi ja infraokkluusioon. Nämä hampaat infektoituvat kuitenkin suhteellisen harvoin.
Ylikontiola muistuttaa, että aikuisille implantointi on yleensä parempi vaihtoehto.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 13/2015
Lähde: EHL, LL, HLT Leena Ylikontiolan luento Hampaan autotransplantaatio, Implantologian ja Ortodontian jaostojen yhteisseminaari Synnynnäisten hammaspuutosten hoito 9.10.2015.