Halkiolapset tarvitsevat oikomishoidon lisäksi tavanomaista enemmän ortognaattiskirurgista hoitoa. Jo 6-vuotiaana voidaan ennakoida, mistä hoitolinjasta potilas myöhemmin hyötyy.
Huuli- ja suulakihalkiot ovat pään ja kasvojen alueen yleisimpiä kehityshäiriöitä. Halkio voi aiheuttaa ulkonäkö-, puhe-, korva-, hampaisto- ja purentaongelmia. Se saattaa myös aiheuttaa sosiaalista haittaa, varsinkin jos hoitotulos ei ole hyvä. Hoito alkaa varhaislapsuudessa ja kestää koko kasvukauden. Halkiohoidosta ja hoidon suunnittelusta sekä seurannasta vastaa halkiokeskus.
Artikkelissa on tutkittu retrospektiivisesti Husuken halkiopotilaiden (n=107) ortognaattisen kirurgian tarvetta kasvun päätyttyä ja kartoitettu ortognaattista kirurgiaa ennustavia kefalometrisiä tekijöitä 6-vuotiailla halkiolapsilla. Potilailla oli joko toispuolinen huuli-suulakihalkio (n= 67) tai toispuolinen huulihalkio sekä erillinen suulakihalkio (n=40).
Ortognaattisen kirurgian tarve toispuolisessa huuli-suulakihalkioryhmässä oli 40 % ja erillisten halkioiden ryhmässä 18 %. Pääasiallinen syy ortognaattiseen kirurgiaan on yläleuan kasvuhäiriön aiheuttama hampaiston ristipurenta, puutteellinen kasvojen harmonia ja epätasapainoinen profiili. Myös lievät kasvuhäiriöt korjataan ortognaattiskirurgisesti. Halkipotilaiden ortognaattisen kirurgian tarve Suomessa vastaa hyvin kansainvälisiä uusimpia tutkimuksia.
Tutkimuksen perusteella negatiivinen ANB-kulman arvo (ylä- ja alaleuan suhde toisiinsa ja kallonpohjaan) 6-vuotiaana ennustaa hyvin ortognaattisen kirurgian tarvetta myöhemmin. Kirurgiaa tarvitsivat kaikki lapset, joiden ANB-kulma oli alle -1°, kun taas sitä ei tarvinnut yksikään lapsista, joiden ANB-kulma oli yli 4,5°. Lasten kraniofakiaalinen morfologia oli samankaltainen molemmissa ryhmissä lukuun ottamatta toispuolisen huuli-suulakihalkioryhmän lasten retrusiivisempaa yläleukaa. Molemmissa ryhmissä ortognaattista kirurgiaa tarvinneiden lasten ANB-kulma oli 6-vuotiaana pienempi (1,8°) kuin niiden, joiden ei katsottu tarvitsevan sitä (3,9°). Ero oli tilastollisesti merkitsevä.
Halkioon liittyvän maksillan kasvuhäiriön varhainen tunnistaminen on tärkeää, koska se vaikuttaa oikomishoidon toteutukseen, kestoon ja ajoitukseen. Jos kirurginen hoitolinja voidaan suunnitella lapsesta lähtien, oikomishoito on yleensä huomattavasti lyhyempi. Halkiolapsi, jonka ANB-kulma on 6-vuotiaana negatiivinen, tulee tarvitsemaan ortognaattista kirurgiaa, ja hänen oikomishoitonsa tulee suunnitella sen mukaan. Toisaalta lapsille, joiden ANB-kulma on yli 4,5° riittää tavanomainen oikomishoito. Ortognaattisen kirurgian tarvetta halkiopotilailla ei ole aikaisemmin pystytty ennustamaan näin varhaisessa iässä ennen oikomishoidon aloittamista.
Ani Lakoma, Apollonia
Lähde: Heliövaara A, Rautio J. A comparison of craniofacial cephalometric morphology and the later need for orthognathic surgery in 6-year-old cleft children. J Craniomaxillofac Surg 2011; 39: 173–6.