Georgios Tsilingaridis painottaa dekoronaation biologisia perusteita ja kannattaa synteettisten vaihtoehtojen sijaan luonnollisia toimenpiteitä. (Kuva: Ismo Henttonen)
Lasten hammastraumat aiheuttavat niitä hoitaville hammaslääkäreille erityisiä haasteita. Traumat vaativat huolellista diagnoosia ja ikäryhmälle sopivia hoitotoimenpiteitä. Yksi näistä toimenpiteistä on dekoronaatio, joka voi parantaa lasten suunterveyttä ja elämänlaatua merkittävästi pitkällä aikavälillä. Aiheesta luennoi tohtori Georgios Tsilingaridis Karoliinisesta Instituutista Apollonia Symposiumissa Jyväskylässä.
Hammastraumasta vakavia seurauksia
Tsilingaridis korostaa, että hammastraumat voivat olla erityisen vakavia lapsipotilailla. Pysyvän hampaiston hammastraumasta kärsii jopa yksi neljästä lapsesta.
− Niitä ei voi kuitenkaan estää, koska lapset eivät voi elää kuplassa, Tsilingaridis naurahtaa.
− Toisin kuin aikuisilla, joilla puuttuvien hampaiden korvaaminen implantilla voi tuntua suoraviivaiselta, nuorten, kasvavien henkilöiden hammastraumojen hoito vaatii tarkempaa lähestymistapaa. Maailman terveysjärjestö WHO korostaa, että hoidon aikana on tärkeää varmistaa lasten terveys ja turvallisuus ja tunnistaa hoitamattomien hammastraumojen psykososiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.
Hammastraumat jakautuvat Tsilingaridiksen mukaan intruusioon, luksaatioon ja avulsioon, jotka kaikki vaativat räätälöityjä toimenpiteitä. Hän sanoo, että laadukkaiden tutkimusten ja satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten (RCT) puute aiheuttaa ongelmia optimaalisten hoitokäytäntöjen määrittämisessä.
Lasten hammastraumojen yhtenä tehokkaana hoitomuotona tohtori Tsilingaridis näkee dekoronaation, hoitomuodon, joka juontaa juurensa 1980-luvulle.
− Toisin kuin perinteisissä lähestymistavoissa, dekoronaatiossa keskitytään hampaiden kehityksen ja luun kasvun luonnollisten biologisten prosessien säilyttämiseen. Kun kruunu poistetaan ja juuri säilytetään, dekoronaatio helpottaa luun säilymistä ja luo pohjan tulevalle implantin asettamiselle.
Dekoronaatiossa hampaan juuri jätetään siis resorboitumaan luuhun, ja kun se häviää itsestään, voidaan myöhemmin asettaa implantti.
Optimaalinen ajoitus ja biologiset lähtökohdat
Keskeinen tekijä siinä, että dekoronaatiolla saadaan hyviä tuloksia, on ajoitus. Tohtori Tsilingaridis suosittelee, että dekoronaatio tehdään lapsen tietyssä kehitysvaiheissa, tytöillä yleensä noin 12-vuotiaana ja pojilla hieman myöhemmin.
Tsilingaridis painottaa dekoronaation biologisia perusteita ja kannattaa synteettisten vaihtoehtojen sijaan luonnollisia toimenpiteitä. Dekoronaatio on kokonaisvaltainen lähestymistapa hammasvammojen hoitoon, sillä se säilyttää hampaan juuren ja hyödyntää elimistön luontaisia paranemismekanismeja.
− Siinä käytetään potilaan omaa materiaalia, joten se on niin sanotusti biologinen hoito, Tsilingaridis sanoo.
Jenna Mendez, Hammaslääkärilehti 4/2024