Karieksen hallinnassa on tapahtumassa paradigman muutos. Aiempina vuosikymmeninä toiminta painottui vahvasti ammattilaisten tekemiin toimenpiteisiin. Paljon hyvää saatiin aikaan, mutta 1990-luvulta lähtien lasten ja nuorten hampaiden reikiintyminen ei enää ole vähentynyt. Kariesongelman ratkaisuun tarvitaan uudenlaisia lähestymistapoja.
Aiemmin suun terveydenhuolto vastasi paljolti varsinkin lasten ja nuorten hampaiden reikiintymisen ehkäisystä tarkastamalla hampaat vähintään vuosittain, vahvistamalla hampaita fluorikäsittelyin ja pinnoittamalla rutiininomaisesti poskihampaiden purupintoja. Terveysneuvontaakin toki annettiin. Tänä päivänä karieksen kurissa pitoon pyritään ensisijaisesti kansalaisten toteuttaman itsehoidon keinoin. Niiden avulla puututaan erityisesti kariesvaurioiden synnyn ja etenemisen syytekijöihin. Jos tämä ei onnistu, pyritään näihin tekijöihin vaikuttamaan potilaiden ja suunterveyden ammattilaisten välisen kumppanuussuhteen avulla. Siihen kuuluu, että potilaan ongelmat tunnistetaan ja niiden hallitsemiseksi suunnitellaan yksilöllinen omahoito-ohjelma. Ammattihenkilöiden tekemät ehkäisevät toimenpiteetkin saattavat olla tarpeen, mutta tavoitteena on, että niitä tarvitaan vain hoidon alkuvaiheessa.
Mutta miten on mahdollista motivoida ammattilaisen apuun turvautumaan tottunut potilas ottamaan itse vastuun hampaidensa hoidosta? Kuinka potilas saadaan harjaamaan hampaansa kahdesti päivässä fluorihammastahnalla ja välttämään alituista napostelua? Pelkällä harjaustekniikan opetuksella ei saavuteta tuloksia vaan terveysneuvonnan, nykyään puhutaan myös terveyskeskustelusta, tulee havahduttaa potilas huomaamaan itsehoidon tehostamisen tarpeellisuus koskettamalla häntä tunnetasolla. Tässä terveysneuvonnan antaja joutuu käyttämään työvälineenä omaa persoonaansa. Keskeistä on myös se, että potilaiden karieksen hallinnasta saamat neuvot ovat samansuuntaisia riippumatta siitä, missä potilas niitä saa: suun terveydenhuollossa, kotona, koulussa, työpaikoilla tai muissa arkisissa elinympäristöissä.
Suun terveydenhuollon ammattilaisten rooli karieksen hallinnassa ei potilaan vastuuttamisesta huolimatta ole yhtään sen vähäisempi kuin aiemminkaan. Suun terveydenhuollossa tulee pyrkiä ponnekkaasti etsimään ja hoitamaan aktiivisia varhaisia kariesvaurioita, jotta niiden eteneminen saadaan yhteistyössä potilaan kanssa pysähtymään ennen kuin paikkaushoito on tarpeen.
Lähde: Karieksen hallinnan Käypä hoito -suositusta käsitellyt koko päivän sessio Hammaslääkäripäivillä 19.11.2009.
Anne Hiiri ja Hannu Hausen, Suomen Hammaslääkärilehti 4/2010