Pitäisi täyttää ulkonäkönormit ja tulla hyväksytyksi. Joidenkin nuorten kompastuskivenä ovat kuitenkin epäesteettiset hampaat. Joku piilottelee oikomattomia tai muuten rumia hampaitaan, toinen minimoi niiden merkitystä ja kolmas hakeutuu oikomishoitoon, selvitti ruotsalaistutkimus nuorten selviytymisstrategioita.
Ruotsalaiset tutkijat lähtivät etsimään vastauksia kysymyksiin, miten toimimaton purenta ja epäesteettinen hampaisto vaikuttavat nuorten elämään ja millaisia selviytymiskeinoja nuorilla on tilanteensa kanssa. Aihetta lähestyttiin grounded theory -menetelmällä, jossa ilmiöstä rakennetaan teoria laadullisesta tutkimusaineistosta tehtyjen havaintojen pohjalta ja niitä järjestelemällä. Tutkimusmenetelmä antoi tilaa sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden tarkastelulle.
Haastateltavana oli seitsemän naista ja kuusi miestä, jotka olivat iältään 19–20-vuotiaita. Haastateltavien valinta perustui sukupuoleen, perhetaustaan ja huonoon hammasestetiikkaan. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten hampaat olivat jääneet ilman ortodonttista tai muuta hoitoa joko siksi, että ongelma oli katsottu lieväksi ja hoitoa ei ollut tarjottu tai siksi, että nuori ei ollut halunnut hoitoa varhaisnuoruudessaan.
Nuoria sitoivat muun muassa median tuottamat sosiaaliset normit, jotka määrittivät yhteisöön hyväksymisen. Selviytyäkseen epäesteettisten hampaiden kanssa nuoret toimivat kolmen strategian mukaan. Ensimmäinen tapa on välttää hampaiden näyttämistä. Tätä strategiaa käyttävät nuoret olivat tyytymättömiä hampaisiinsa, ja välttivät nauramista ja jopa puhumista. He eivät halunneet oikomishoitoja kipuun ja oikomiskojeiden rumuuteen vedoten. Tutkimus osoitti kuitenkin, että merkittävin tekijä oikomishoidosta kieltäytymisen taustalla oli pelko, joka vaivasi erityisesti maahanmuuttajataustaisia nuoria.
Toinen tapa selviytyä oli minimoida hampaiden ulkonäön merkitys. Nämä nuoret olivat hyväksyneet hampaidensa ulkonäön, eivätkä tavoitelleet oikomishoitoja. Ulkonäköongelma jäi työn ja koulutuksen varjoon, ja nuoret korostivat hampaiston toiminallisuutta ja hoidettujen hampaiden terveysmerkitystä. Nämä nuoret olivat usein taustaltaan ruotsalaisia. Kolmas strategia oli oikomishoitoon hakeutuminen suusairauksien estämiseksi ja myös itsetunnon parantamiseksi.
Tutkimus auttaa osaltaan ymmärtämään nuorten sopeutumista suunterveyteen liittyviin ulkonäköseikkoihin. Samalla tulokset voivat auttaa löytämään huonosti sopeutuvat nuoret, joille voisi olla hyötyä muun muassa oikomishoidosta.
Lähde: Josefsson E, Lindsten R, Hallberg LR. A qualitative study of the influence of poor dental aesthetics on the lives of young adults. Acta Odontol Scand. 2010; 68: 19–26.
Annika Nissinen, Suomen Hammaslääkärilehti 4/2010