Tieto taidoksi - suun terveydeksi
Suomalaistutkimuksen mukaan vakavien purentavirheiden hoito näyttäisi lisäävän suunterveyteen liittyvää elämänlaatua ja tyytyväisyyttä hampaiden ulkonäköön sukupuolesta ja purentavirheiden hoitotavasta riippumatta.
Valkosolujen kudosspesifisillä antigeeneilla (human leukocyte antigens, HLA) on tärkeä rooli isännän puolustuksessa mikrobien hyökkäyksiä vastaan. Eri ihmisten HLA-molekyyliprofiilit eroavat toisistaan suuresti, mikä saattaa osaltaan selittää yksilöllisiä eroja inflammatorisessa vasteessa. HLA-profiililla voi olla merkitystä erityisesti parodontaalisairauksien kehittymiseen yleisterveillä kaukaasialaisilla aikuisilla.
Kipu puudutuksen yhteydessä on yksi merkittävä hammaslääkäripelon syy. Erityisesti pistokset suulakeen koetaan kivuliaina. Ruotsalaistutkimuksen mukaan tietokoneohjattu johtopuudutus saattaisi vähentää kivuntunnetta ja näin myös nuorten pelkoa.
Hammaslääkäreiden rutiininomaisesti määräämät antibiootit eivät tutkimusten mukaan helpota hammastulehdusten oireita. Cochrane-katsauksen mukaan antibiootteja tulisi määrätä hammasvaivoihin ainoastaan, jos tulehdus on vakava, leviämässä tai aiheuttaa systeemisiä oireita.
Hammasvammat ovat yleisiä ja leukamurtumien määrä on lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Hammasvammojen suurella esiintyvyydellä havaittiin olevan tilastollinen yhteys potilaan aiempiin vammoihin, mielenterveysongelmiin, ylipainoon ja runsaaseen alkoholinkäyttöön. Vaikeasti vammautuneen potilaan hoito ja kuntoutus vievät runsaasti terveydenhuollon resursseja, ja edullisinta vammojen hoitoa onkin niiden ennaltaehkäisy.
Refluksitauti on monen suomalaisen vaiva, joka oireilee mm. närästyksenä, regurgitaationa, ylävatsakipuna, nielemisvaikeuksina ja rintakipuna. Lähes 10 % närästää päivittäin. Noin 5 % vaivaa kuitenkin supraesofageaalinen refluksi, joka oireilee vain "korkeana".
Fissuurapinnoitteet otettiin käyttöön 1970-luvun aikana ja 1980-luvun alkupuolella lasten kuutoshampaat pinnoitettiin lähes 100-prosenttisesti. Nyt tilanne on täysin toinen: arviolta 3 % tamperelaislapsista ja noin 20 % kainuulaislapsista saa pinnoitteen. Miten tähän on tultu?
Perinnölliset hampaiden kovakudosten kehityshäiriöt ovat harvinaisia, mutta moni hammaslääkäri niitä urallaan kohtaa. Osa häiriöistä liittyy syndroomiin, osa rajoittuu vain kiilteeseen ja/tai dentiiniin. Hammasongelma voi kulkea nimettömänä suvun vitsauksena kauan, sillä kovakudoshäiriöiden tunnistaminen ei ole helppoa. Se ei saa olla syy siihen, ettei diagnoosia edes yritetä selvittää.
Kuluneen purennan korottaminen on keino helpottaa proteettista hoitoa. HLT, EHL Panu Rantonen muistuttaa, että purennan korotus ei ole dysfunktion hoitoa, mutta joskus päästään tältäkin kannalta hyvään tulokseen. Dysfunktiopotilaiden kohdalla on tärkeää muistaa, että alkutilaan on vaikea palata takaisin.
Jukka Jernvall tutki synkrotronin avulla päästäisen hammasta ja havaitsi kuvista, että dentiinikanavat eivät loppuneetkaan kiille-dentiinirajalla, vaan haarautuivat ja jatkuivat kiilteeseen tiheänä ”oksistona”. Se, millainen rakenne on ihmisen hampaan kiille-dentiinirajalla, on vielä synkrotronilla näkemättä.
