Sylkirauhassyöpä on harvinainen pään- ja kaulan alueella esiintyvä syöpäsairaus. Sen kliininen ilmeneminen vaihtelee erilaistumisasteesta riippuen suuresti, jonka vuoksi se on diagnostiikan ja hoidon onnistumisen osalta ongelmallinen. Sairastumiseen johtavat syyt tunnetaan huonosti. Ikä ja altistuminen ionisoivalle säteilylle ovat tunnettuja riskitekijöitä.
LL Heikki Luukkaan väitöstutkimus perustui kansalliseen sylkirauhassyöpäaineistoon vuosilta 1991–1996. Vuodessa esiintyi keskimäärin 47,7 sylkirauhassyöpätapausta. Yleisin kasvaintyyppi oli adenokystinen karsinooma (27 %). Lisäksi mukoepidermoidikarsinooma esiintyi 19 %:lla ja asinussolukarsinooma 17 %:lla. Tautispesifinen elossaololuku oli asinussolukarsinoomassa 90 %, mukoepidermoidikarsinoomassa 81 % ja adenokystisessä karsinoomassa 60 % kymmenen vuoden aikana. 10-vuotisennuste oli diagnosoiduilla potilaalla keskimäärin 83 prosenttia normaaliväestöön suhteutettu.
Tutkimuksessa tutkittiin sylkirauhassyöpäpotilaiden kiihtynyttä solunjakautumisaktiivisuutta tarkastelemalla proliferaatioantigeeni Ki-67:n esiintyvyyttä. Korkea Ki-67:n volyymikorjattu suhdeluku (VCI) oli selvästi yhteydessä potilaiden huonoon ennusteeseen. Tutkimuskohteena oli myös verisuonten uudismuodostus liittyen syöpäkudoksen kasvutaipumukseen. Lisäksi väitöstyössä todettiin, että matriksin metalloproteinaasit pystyivät vaikuttamaan solunulkoiseen tukiverkkoon ja sitä kautta vaikuttamaan eri syöpätyyppien ennusteeseen.
Perinteisesti ainoa ennusteen arvio on tehty kasvaimen histologisen tyypin ja TNM-luokituksen pohjalta.
Näistä tutkimuksista löydettiin uutta, suuntaa antavaa tietoa sylkirauhassyöpäpotilaiden ennusteeseen.
Kati Kyyrö, Apollonia
Lähde: Luukkaa H. Salivary gland cancer in Finland: Incidence, histological distribution, outcome and prognostic factors. Väitöskirja. Turun yliopisto: Annales Universitatis Turkuensis D 14.