Hammaslääkärin riski sairastua tuberkuloosiin ammattitautina on hyvin pieni · mutta mahdollista, totesi infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen. 90 % tuberkuloositartunnan saaneista ei koskaan sairastu oireiseen tautiin. Nykyään ongelmana ovatkin ennen kaikkea diagnoosin viivästyminen ja lisääntyvät lääkeresistentit tuberkuloosikannat.
Tuberkuloosi on erityisesti köyhien ja väkirikkaiden maiden vitsaus. Tuberkuloositapauksia on arviolta 9.4 miljoona vuosittain, joista noin puolet on keuhkotuberkuloosia. Suomessa tapauksia esiintyy 300·400 vuodessa, joista noin 200 on keuhkotuberkuloosia ja edelleen näistä 50 % on tarttuvia muotoja eli yskösvärjäyspositiivisia. Suomessa tapausten määrä laski 2000-luvun puoliväliin asti ja sen jälkeen se on pysynyt suunnilleen samana vuosittain. Kantaväestön tuberkuloosi esiintyvyys on laskenut, mutta maahanmuuton kasvu vakiinnuttanut esiintyvyyden. Suomessa tuberkuloosi liittyy harvoin HIV-tartuntoihin, mutta muualla HIV on merkittävästi vahvistanut tuberkuloosia.
Ainoa tarttuva tuberkuloosin muoto on käytännössä keuhkotuberkuloosi. Tartuttavan potilaan ysköksissä tulee olla niin paljon bakteereja, että ne näkyvät värjäystutkimuksessa. Aiemmin sairastettu tai oireeton tuberkuloosi ei tartu. Vaikka keuhkotuberkuloosi leviää pisaratartuntana, se on keskinkertaisesti tarttuva. Ulkoilmassa uv-valo inaktivoi taudinaiheuttajat suhteellisen pian, mutta sisätiloissa tartuntariski säilyy pidempään. Tästä syystä esim. vankiloissa tartuntariski on suuri – jopa 80 %. Tartunta ei itsessään tarkoita sairastumista, vaan vain 10 % tartunnan saaneista aikuisista saa oireita. Puolet näistä sairastuu kahden seuraavan vuoden aikana ja loput myöhemmin. Riskiryhmillä (pikkulapset, ikäihmiset ja immuunipuutospotilaat) oireisen taudin riski on jopa 50 %.
Tartuntariskin ja hoidon kannalta ongelmana on usein diagnoosin viivästyminen. Keuhkotuberkuloosin oireet ovat liian tavallisia: yskää, kuumetta, laihtumista jne. Lisäksi viljely- ja värjäystulokset kestävät 4·6 viikkoa. Potilaan lähikontakteilla on suurin riski saada tartunta. Kontaktien selvittäminen on tärkeää etenkin riskiryhmien takia, sillä heillä tauti voi puhjeta oireiseksi nopeasti ja rajuoireisena. Suomessa luovuttiin yleisestä BCG-rokotuksesta vuonna 2006, mikä on muistettava, sillä rokottamattomat pienet lapset voivat sairastua herkästi tuberkuloosin vakaviin muotoihin. Aiemmin saatu tuberkuloositartunta voi aktivoitua myöhemmällä iällä tai immuunosuppressiivisen lääkehoidon yhteydessä. Aktivoitumisen riski tulee arvioida ennen voimakkaan immunosuppression aloittamista, ja taudin aktivoituminen voidaan estää lääkityksellä.
Tuberkuloosia hoidetaan lääkkeiden yhdistelmillä. Hoito aloitetaan aina vähintään kolmen lääkkeen, isoniatsidin (INH) ja rifampisiinin (RIF) ja pyratsiiniamidin (PZA) yhdistelmällä, ja toteutetaan valvottuna 4·6 kuukauden DOT-hoitona. Maailmalla yleistynyt ja Suomessakin tavattu lääkeresistentti MDR-muoto vaatii pidemmän hoitoajan ja erilaisia lääkeyhdistelmiä. Fluorokinolonillekin resistentti XDR-tuberkuloosia on ollut Suomessa vasta yksi tapaus, mutta molempien resistenttien muotojen esiintyvyys kasvaa kuitenkin jatkuvasti Suomen lähialueilla, kuten Venäjällä.
Hammaslääkärin riski sairastua tuberkuloosiin Suomessa on siis hyvin pieni, joskin mahdollinen läheisen kontaktin myötä. Hammaslääkärin kannalta on tärkeintä tunnistaa mahdollinen tartuntariski.
Annika Nissinen/Hammaslääkärilehti 14/2012
Lähde: Dos., infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvisen luento Uhkaako tuberkuloosi hammaslääkäriä? Hammaslääkäripäivillä 16.11.2012.