Terveisiin hampaisiin kohdistuva suuri voima, esimerkiksi oikomishoidossa, voi aiheuttaa hampaan juuren resorptiota, mutta tilanne korjaantuu ja parodontium säilyy terveenä. Sitä vastoin parodontiitissa okklusaalinen trauma lisää parodontaalikudoksen tuhoa.
Tässä tutkimuksessa juuren resorptio määriteltiin patologiseksi prosessiksi, joka voidaan todeta kliinisesti ja röntgenologisesti, ja joka aiheuttaa juuren tuhoutumista. Tutkimuksessa tarkasteltiin purentavoimien vaikutusta parodontiittisten hampaiden juurten resorptioon.
Juuriresorptio ja alentunut korjautumiskapasiteetti ovat yhteydessä parodontiitin vaikeusasteeseen. Terveetkin hampaat altistuvat resorptiolle esimerkiksi oikomishoidon aikana, kun hammasta siirretään alveoliluussa. Parodontaaliligamentti mahdollistaa alveoliluun remodellaation, kun hampaaseen kohdistuu voima. Fysiologiseen purentarasitukseen, kuten myös ortodonttiseen siirtoon, liittyy parodontaalikudosten remodellaatio. Resorptio ja sementin muodostuminen ovat tasapainossa. Parodontiitissa hampaiden vähentynyt tuki ja parodontaaliligamentin muutokset johtavat siihen, että tavanomaisesta purentarasituksesta tulee heikentyneille kudoksille liiallinen.
Tutkimus koostui yhteensä 88 parodontiitin vaurioittamasta premolaarista ja molaarista. Hampaat tutkittiin kliinisesti ennen poistoa. Niistä otettiin periapikaalikuvat, ja ientaskujen syvyys mitattiin. Kliinistä kiinnitystason menetystä todettiin kaikissa tutkituissa hampaissa, hampaiden liikkuvuus oli vähintään II astetta ja ien vuoti taskuja mitattaessa. Hampaat jaettiin ryhmiin alveoliluukadon määrän mukaan: tutkituissa hampaissa alveoliluukato oli kolmasosasta kahteen kolmasosaan normaalista alveolaarisesta korkeudesta ja toisessa ryhmässä enemmän kuin kaksi kolmasosaa normaalista.
Poiston jälkeen hampaat tutkittiin optisella mikroskoopilla. Vaikeamman alveoliluukadon ryhmässä sekä pintaresorption (p=0,036) että resorption tilavuuden määrä (p=0,009) oli tilastollisesti merkittävästi suurempi. Resorption määrä oli merkittävästi suurempi hampaissa, joilla oli vastapurija verrattuna hampaisiin, joilla ei sitä ollut (p=0,009 pintaresorptiossa ja p=0,003 resorption tilavuuden suhteen).
Sekä resorption määrä että laajuus olivat suuremmat, kun parodontiittihampaalla oli vastapurija. Se, oliko hampaalla vastapurija vai ei, vaikutti resorption esiintymiseen ja vaikeuteen enemmän kuin parodontiitin vaikeusaste.
Voimat, jotka eivät olisi uhka terveelle parodontiumille, ovat haitallisia parodontiitissa. Tämä on huomioitava parodontiitin hoidossa.
Ani Lakoma, Apollonia
Lähde: Crespo Vázquez E, Crespo Abeleira A, Suárez Quintanilla JM, Rodriguez Cobos MA. Correlation between occlusal contact and root resorption in teeth with periodontal disease. J Periodont Res 2011; 46: 82–8.