puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Laaja osallistaminen tukee suunhoitoa hoivakodeissa

Laaja osallistaminen tukee suunhoitoa hoivakodeissa

4.1.2022 klo 13:00

Yhä heikkokuntoisempien hoivakotiasukkaiden suunhoito vaatii moniammatillista yhteistyötä ja laajaa osallistamista. Hoivakoteihin olisi tärkeää luoda suunterveyttä arvostava kulttuuri.

Suomi kuuluu niihin maihin, joissa ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa, ja ympärivuorokautista hoivaa tarvitaan yhä enemmän. Hoivayksiköiden asukkaat ovat yhä huonokuntoisempia; monella on muistisairautta sekä heikko fyysinen kunto. Suunterveys on useilla heikentynyt jo ennen palveluasumiseen siirtymistä.

Vanhusten suunterveys ja hoitoratkaisut ovat monen tekijän summa: elintapojen, biologisten tekijöiden, ympäristötekijöiden sekä suun terveydenhuollon rakenteiden. Mobiilissa suugeriatrian yksikössä Belgiassa työskentelevä hammaslääkäri, tutkija Barbara Janssens muistuttaakin, että hammaslääkärit eivät pysty ratkaisemaan iäkkäiden asukkaiden suun terveydenhoidon haasteita yksin.

– Tärkeää olisi luoda kulttuuri, jossa suunterveyteen kiinnitetään huomiota. Tee hammashoidosta asia, josta keskustellaan, Janssens toteaa.

Tukea toiminnalle ja muutokselle tarvitaan kaikilta tasoilta ja monialaisesti. Suunterveyden asialle tulisi osallistaa mahdollisimman moni johdosta omaisiin, lääkäristä siivoojaan sekä asukkaat itse. Johdon sitouttaminen on avain aikaan ja resursseihin, mutta käytännön työn kannalta on tärkeää löytää henkilöitä, joita kuunnellaan: joskus siivoojan asukkaalle esittämä kysymys hampaiden harjaamisesta voi vaikuttaa kiireisen hoitajan kysymystä enemmän.

– Hoivakodeissa on suuri henkilökunnan ja asukkaiden vaihtuvuus. Osallista mahdollisimman moni, äläkä jätä asiaa yhden henkilön varaan. Myös omaisten motivointi suunhoitoon on tärkeää.

Suomalaistutkimuksen mukaan hoitohenkilökunta pitää suunterveyttä tärkeänä, mutta ei välttämättä usko omiin kykyihinsä hoitaa asukkaiden suita: koulutusta ja hands on -ohjausta tarvitaan. Potilaiden toiveita on kuunneltava, mutta Janssens tunnistaa tässä myös eettisen ongelman:

– Onko potilaan toivetta noudatettava vai perustellaanko hampaiden harjaamatta jättämistä sillä, ettei potilas halua?

Erilaiset ohjeet ja protokollat eivät saisi olla itseisarvoja ja taakkoja, vaan niiden avulla pitäisi luoda hyviä käytäntöjä. Jos esimerkiksi ohjeiden mukaan asukkaalle kuuluu tavallinen hammasharja, pitäisi tästä voida joustaa proteesia käyttävän asiakkaan kohdalla. Tutkimuksen mukaan proteesiharja oli noin puolella sitä tarvitsevista, viidenneksellä asukkaista ei ollut hammasharjaa tai tahnaa ja väliharja puuttui lähes jokaiselta. Asukkailla tulisi olla yksilölliset, oman suun hoitoon sopivat välineet.

– Tarkista myös välillä, sujuuko omahoito ja pystyykö asukas käyttämään saamiaan välineitä yhä.

Hoivakodeissa tehtävien interventioiden ja toimintatapojen tulisi olla realistisia ja suunterveyttä lisääviä, eikä vaatimusta kustannustehokkuudesta voi ohittaa. Toimintaa ja sen kehittämistä tulee myös mitata relevanteilla mittareilla. Janssens painottaa, että jatkuvalla suugeriatrian tutkimuksella on tärkeä rooli toimintatapojen vakiinnuttamisessa ja kehittämisessä. Gerodontology-lehdessä (2021) julkaistussa tutkimuksessa Janssensin tutkimusryhmä osoitti, että heikkokuntoisten vanhusten kohdalla hoivakodissa toteutettava hammashoito on kustannustehokkainta hoitoa. Tämä oli tärkeä viesti päättäjille ja mahdollistaa toiminnan kehittämisen.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 1/2022

Lähde: MDS, PhD Barbara Janssensin luento Promotion of oral health practices in nursing homes. Hammaslääkäripäivät 12.11.2021.

Artikkelin tila:
Julkinen
Annika Nissinen
Pääkategoria: