Perusterveydenhuollossa ja etenkin hammashoidossa potilasturvallisuustutkimus on vasta aluillaan. Tämän väitöstyön tavoitteena oli tunnistaa hammashoidossa potilaille sattuneita vaaratapahtumia ja niiden syntyyn myötävaikuttaneita tekijöitä, tarkastella hammaslääkärien potilasturvallisuuskäytäntöjä sekä koota tietoa vaaratapahtumien ehkäisykeinoista hammashoidossa. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia potilaiden ja heidän omaistensa kykyä tunnistaa hammashoidon riskitilanteita.

Väitöstyö perustui kahteen aineistoon:
1) Vuonna 2010 tehtyyn verkkokyselyyn, joka lähetettiin potilastyötä tekeville hammaslääkäreille Etelä-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen sekä Lounais-Suomen alueilla. Kyselyllä kartoitettiin mm. potilaan turvallisuuden vaarantaneiden tapahtumien määrää kuluneen vuoden aikana ja koottiin hammaslääkärien ehdotuksia vaaratilanteiden välttämiseksi jatkossa. Lisäksi selvitettiin, millaisia toimintatapoja yksiköissä oli näiden tapahtumien käsittelemiseksi jälkikäteen. Yhteensä 1 041 hammaslääkäriä vastasi kyselyyn, ja heistä lähes joka kolmas raportoi yhdestä tai useammasta vaaratapahtumasta (n = 872).
2) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston sekä kuuden aluehallintoviraston vuosina 2000–2012 tekemiin ratkaisuihin, jotka liittyivät hammashoidon potilaiden ja heidän omaistensa kanteluihin tai muihin ilmoituksiin (n = 948).

Aineistojen analysoinnissa käytettiin sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen menetelmiä. Laadullisten analyysien tavoitteena oli löytää ja luokitella vaaratapahtumatyyppejä ja niiden taustalla olevia syitä. Määrällisillä analyyseilla, kuten logistisella regressioanalyysilla, tutkittiin vaaratapahtumiin myötävaikuttaneiden tekijöiden ja hammaslääkäreihin liittyvien muuttujien merkitystä havaituissa vaaratapahtumissa.

Tutkimus osoitti, että potilasturvallisuus liittyy kaikkiin hammashoitotoiminnan osa-alueisiin – esimerkiksi diagnostiikkaan, hoitotapahtumaan, laitteisiin, lääkkeisiin, infektioiden torjuntaan, tiimityöhön sekä kommunikaatioon. Myös erilaiset hammaslääkäriin ja potilaaseen liittyvät tekijät voivat olla riski potilasturvallisuudelle.

Kun havaittujen vaaratapahtumien määrä suhteutettiin kaikkiin vuosittaisiin hammashoitokäynteihin Suomessa, todettiin, että vakavat vaaratapahtumat olivat harvinaisia. Lievemmät tapahtumat olivat selvästi yleisempiä; niitä ilmeni eniten protetiikassa ja suukirurgiassa sekä juuri- ja paikkaushoitojen yhteydessä. Tutkimuksessa todettiin, että potilaat ja heidän omaisensa pystyvät melko hyvin tunnistamaan useita hammashoitoon liittyviä riskitilanteita.

Tämän tutkimuksen perusteella merkittävä osuus nyt havaituista vaaratapahtumista voitaisiin ehkäistä. Toisaalta suomalaisessa hammashoidossa on jo käytössä runsaasti potilasturvallisuutta varmistavia tekijöitä ja toimenpiteitä. Hammashoitoon tulisi luoda turvallisuuskulttuuri, jossa vaaratapahtumat tunnistettaisiin ja raportoitaisiin nykyistä paremmin, ja niitä pitäisi myös aktiivisesti hyödyntää yhteiseen oppimiseen.

Väitökseen johtaneet tutkimukset tehtiin Helsingin yliopiston Suu- ja leukasairauksien osastolla.

Väitöskirja tarkastettiin 26.2.2016 Helsingin yliopistossa.