Suomalaisten valmistumisvaiheessa olevien hammaslääkäriopiskelijoiden tiedonhankintastrategioissa ja näyttöön perustuvan hammaslääketieteen perusteiden tuntemuksessa on puutteita, toteavat yliopistonlehtori, dosentti Pentti Nieminen ja professori Jorma Virtanen tuoreessa artikkelissaan.
Tutkijat selvittivät, mistä lähteistä suomalaiset hammaslääkäriopiskelijat hankkivat tieteellistä tietoa ja kuinka hyvin he tuntevat metodit, joiden avulla tieteellisen näytön hyödyllisyyttä kliinisten ongelmien ratkaisemisessa tavallisesti arvioidaan. Tutkimukseen osallistuivat lähes kaikki (93 %) tutkimusvuonna viidennellä vuosikurssilla olleet hammaslääketieteen opiskelijat (n = 120). He täyttivät anonyymisti kyselylomakkeen, jossa tiedusteltiin, mistä informaatiolähteistä he olivat hakeneet tieteellistä tietoa viimeisten 6 kuukauden aikana. Lisäksi opiskelijoilta pyydettiin subjektiivista arviota omasta kyvystään hyödyntää tutkimuskirjallisuutta kliinisessä työssä ilmenevien ongelmien ratkaisemiseen. Opiskelijoilta tiedusteltiin myös, miten hyvin he arvioivat tuntevansa näyttöön perustuvan hammaslääketieteen perusperiaatteet. Viimeiseksi kyselyssä testattiin, kuinka hyvin opiskelijat todellisuudessa hallitsevat näyttöön perustuvan hammaslääketieteen perusteet. Heitä pyydettiin määrittelemään käsitteet meta-analyysi ja PICO; lisäksi opiskelijoiden tuli järjestää neljä epidemiologisen tutkimuksen menetelmää oikeaan järjestykseen niiden avulla saatavan näytön vahvuuden perusteella.
Opiskelijoiden yleisimmin käyttämiksi tiedonlähteiksi osoittautuivat erilaiset ns. toissijaiset lähteet: kollegat, Terveysportti sekä henkilökohtaiset luentomuistiinpanot. Myös Käypä hoito -suosituksia käytettiin säännöllisesti. Sen sijaan esimerkiksi Medline-tietokantaa, Cochrane-kirjastoa sekä hammaslääketieteellisiä lehtiä hyödynnettiin merkittävästi vähemmän.
Vaikka opiskelijat lukivat harvoin tieteellisiä lehtiä, suurin osa heistä omasi omasta mielestään ainakin riittävät ellei hyvät valmiudet hankkia tutkimukseen perustuvaa tietoa kirjallisuudesta. Kuitenkin vain 15,8 % heistä vastasi oikein kaikkiin kysymyksiin, joissa testattiin näyttöön perustuvan hammaslääketieteen tuntemusta. Hieman yli puolella vastanneista tietämys oli luokiteltavissa heikoksi. Niemisen ja Virtasen mukaan opiskelijoiden tiedot näyttöön perustuvasta hammaslääketieteestä ovatkin keskimäärin riittämättömät siihen, että he pystyisivät arvioimaan kriittisesti kliinisiä tutkimustuloksia ja täten hyödyntämään tieteellistä näyttöä todellisten kliinisten ongelmien ratkomiseen.
Hammaslääketieteen opiskelijoiden tulisi myös kyetä vastaamaan potilaiden esittämiin kysymyksiin ja perustella vastauksensa olemassa olevalla tieteellisellä näytöllä. Tutkijat painottavatkin, että hammaslääketieteen opetuksessa opiskelijoita tulisi kannustaa lukemaan tieteellisiä artikkeleita, ja opinto-ohjelmassa pitäisi entistä enemmän panostaa tiedon kriittiseen arviointiin ja tiedonhankintamenetelmien osaamiseen.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 8/2016
Lähde: Nieminen P, Virtanen J. Information retrieval, critical appraisal and knowledge of evidence-based dentistry among Finnish dental students. Eur J Dent Educ 2016. Julkaistu verkossa 4.4.2016. doi: 10.1111/eje.12203.