Tiedeuutiset

Suomalaisen tutkijan kirjoittamassa, tuoreessa British Dental Journalissa julkaistussa tutkimusartikkelissa selvitettiin keskivaikean ja vaikean parodontiitin esiintyvyyttä vuosina 200–400 jKr. eläneillä roomalais-brittiläisillä aikuisilla. Parodontiitin esiintyvyys oli roomalais-brittiläisaineistossa huomattavasti pienempi kuin nykyihmisillä, vaikka tuohon aikaan hammasharjaa tai yleensäkään plakkikontrollin merkitystä ei tunnettu.

Kasvojen ja kallon alueen luupuutokset ovat yleensä kooltaan ja muodoltaan monimutkaisia, ja siksi niihin on vaikea löytää sopivaa autologista luusiirrettä. Verrattuna luuytimen kantasoluihin rasvan kantasoluja on käytetty kliinisesti varsin vähän aikaa, mutta ne ovat jo osoittautuneet tehokkaiksi luupuutosten kokeellisessa hoidossa.

Tutkimuksessa selvitettiin, auttaako hammaskiillenäytteiden säilytys ihmissyljessä happohyökkäyksen ja sen jälkeisen harjauksen välillä vähentämään harjauksen aiheuttamaa kiilteen erosiivista kulumista ja lisäämään kiilteen pinnan kovuutta. Tulosten valossa neuvoa siitä, että hampaiden harjausta kannattaa happohyökkäyksen jälkeen lykätä, pitäisikin harkita uudelleen.

Zirkoniaa voidaan vieläkin sanoa uudeksi siltamateriaaliksi implanttihoidoissa. Tieteellistä näyttöä on niukasti, sillä implanttihoitoja koskevaa tutkimustietoa zirkoniasta on yleensäkin rajallisesti ja seurannat ovat lyhyitä. Dos., EHL Juhani Laine muistuttaa myös, että tutkimusten vertailu on vaikeaa laajan materiaalivalikoiman ja vaihtelevien tuotantomenetelmien vuoksi.

Bioyhteensopiva, kevyt ja kestävä titaani on ollut jo pitkään lääketieteellisessä käytössä. Titaanista on tehty materiaalitutkimusta runsaasti, mutta tutkimustietoa titaanin käytöstä hammasimplanttihoidoissa käytettävien päällysrakenteiden osalta on yhä rajallisesti. Mitä titaanin päälle polttamisesta ja sementoinnista tiedetään nykytutkimuksen valossa?

Digitaalinen jäljentäminen implanttihoitojen yhteydessä hakee vielä jalansijaa. Tällä hetkellä skannaus toimii parhaiten yksittäisten implanttien ja perinteisen protetiikan kohdalla. Tekniikkaa voidaan käyttää etenkin implanttihoidon suunnittelussa (ohjaus- ja suunnittelulaitteet) ja diagnostiikassa.

Tekeillä olevaan sote-uudistukseen liittyy erottamattomasti sosiaali- ja terveydenhuollon ICT- eli tieto- ja viestintäteknologiauudistus. Lukuisten käynnissä olevien sote-ICT -hankkeiden yhteisenä tavoitteena on, että sosiaali – ja terveydenhuollossa tietoa kerättäisiin yhdenmukaisin tavoin ja että sitä myös vaihdettaisiin sujuvasti ja jatkojalostettaisiin tehokkaasti esim. terveyspolitiikan tarpeisiin.

Potilastietojärjestelmä on asiakas- ja potilastietojen talletuspaikka sekä asiakas- ja hoitoprosessien toiminnanohjausjärjestelmä, tiivistää Tinja Lääveri. Hyvä toiminnanohjausohjausjärjestelmä tukee terveydenhuollon ammattilaista päätöksenteossa. Lisäksi se tukee ja ohjaa työnkulkua, hoitoketjuja sekä resurssien käyttöä.

Suun terveydenhuollon tiedot pyritään saamaan osaksi Kantaa 1.9.2016 mennessä. Ensimmäisessä vaiheessa Potilastiedon arkistoon määriteltäviä sisältöjä ovat mm. hampaiston nykytila (statustiedot) sekä suun terveydenhuollon indeksit ja mittaukset. Seuraavassa vaiheessa tehtäviä määrittelyjä ovat oikomishoito ja omahoito.  

Virossa julkisia palveluita on 2000-luvun aikana sähköistetty systemaattisesti ja laajasti. Kaikkia sähköistämisen ongelmia ei ole ratkaistu, mutta terveydenhuollossa työn hedelmiä voi jo poimia.
Viro on maailmanlaajuisesti ensimmäinen valtio, joka siirtyi koko maan kattavaan tietojärjestelmään julkisissa palveluissa vuonna 2009.