Tieto taidoksi - suun terveydeksi
Ihmisen papilloomavirusta (HPV) kantava äiti voi tartuttaa viruksen lapseensa synnytyksessä tai myöhemmin. Lapsen HPV16-spesifisestä soluvälitteisestä immuuniteetista ei ole aiempaa tutkimustietoa, koska näiden muistisolujen on uskottu esiintyvän vain sukupuoliteitse saaduissa HPV-infektioissa. Tutkimuksen mukaan on kuitenkin mahdollista, että äidin sairaus johtaa hänen lapsensa immunologiseen HPV-suojaan rokottamatta.
Lasten ja nuorten pysyvien hampaiden paraneminen onnettomuuden jälkeen riippuu mm. vaurioituneesta kudoksesta, juuren kehitysasteesta ja bakteeritartunnasta. Paranemisen kannalta kolme ensimmäistä kuukautta onnettomuuden jälkeen ovat kriittisimmät. Monet vauriot syntyvät ajan kanssa, minkä vuoksi traumahampaiden seuranta on erityisen tärkeää.
Amerikkalaistutkimuksen mukaan äidin syljen suuri bakteerikuorma näyttää olevan yhteydessä paitsi lapsen kohonneeseen suuinfektioriskiin, myös varhaiseen karieksen ilmentymiseen.
Mikrobilääkkeiden toiminta perustuu niiden kykyyn estää jokin bakteerille elintärkeä toiminto, kuten geenien luenta. Runsas mikrobilääkkeiden käyttö on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa yhä useammat taudinaiheuttajat kehittyvät niille resistenteiksi. CBR-luokan yhdisteet ovat lupaavia mikrobilääkeaihioita, jotka pystyvät häritsemään bakteerien geeniluentakoneistoa.
Hammasperäinen kipukokemus ei aina ole suorassa suhteessa paikallisen vaurion laajuuteen, eikä kipu välttämättä häviä, vaikka ongelman ensisijainen aiheuttaja (esim. pulpiitti) hoidettaisiin. Pitkittyneen subjektiivisen hammassäryn hoitaminen tehokkaasti vaatiikin kipukokemusta säätelevien aivomekanismien tuntemista.
Suomalaistutkimuksessa havaittiin, että jo lyhytkestoinen, säännöllinen LGG ja BB-12 probioottibakteerien käyttö vähensi merkitsevästi plakin määrää ja sen myötä myös ientulehdusta. Probioottien käyttö ei kuitenkaan aiheuttanut muutoksia syljen mikrobikoostumukseen. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että tietyt probiootit voivat vaikuttaa ientulehdukseen immuunivastetta parantamalla.
Implanttihoitojen onnistumisen edellytyksenä on tulehdusvapaa suu. Implanttipinta kolonisoituu mikrobeilla välittömästi, kun se laitetaan suuhun, ja ajan mittaan implanttitaskun mikrobifloora alkaa muistuttaa potilaan luonnollisten hampaiden ientaskujen mikrobiflooraa.
Kestävän implanttiprotetiikan perusta on purennan ja suun olosuhteiden kokonaisuuden sekä hampaiston ennusteen huomiointi työn suunnitteluvaiheessa, toteaa EHL Jari Mauno.
– Proteettinen työ kannattaa aloittaa vastapurijasta. Jos vastapurija koostuu pääasiassa yhdistelmämuovista, on syytä harkita komposiittikruunua.
Implanttihoidot, joihin liittyy luun lisääminen, ovat monesti kivuliaita ja kalliita prosesseja, joiden lopputulos ei kuitenkaan ole varma. Lyhyitä implantteja käyttämällä voidaan ratkaista joitakin nykyisiin implanttihoitoihin liittyviä ongelmia, mutta lisätutkimusta mm. niiden kestävyydestä vaaditaan vielä paljon, toteaa Dr. Daniel Thoma.
Perinteisille ortognaattis-kirurgisille tekniikoille voi löytyä vaihtoehto muun muassa distraktorihoidoista tai blokkiosteotomioista. Tohtori Albino Triaca, Klinik Pyramide Zürich, esitteli koko päivän kestäneellä Apollonia Symposiumin prekurssilla hoitokonsepteja ja leikkaustekniikoitaan.
